Bangkok, ah sinä mieletön enkelten kaupunki; kaoottinen tavarapaljous, liikenteen syöksähtelevät itsemurha-ajajat, miljoonat pienet mustapäiset ihmiset ja muutamat turistit. Siinä ensivaikutelmiamme kun saavuimme Chinatowniin - joka muuten sivumennen sanoen on maailman ensimmäisiä Kiinan ulkopuolisia oikeita Chinatowneja. Se on todella aito. Sen kadut pienenevät kujiksi, jotka pienenevät pienemmiksi kujiksi. Oletko kahden talon metrin levyisessä välissä vai onko kyseessä kuja? Kujilla olevan myytävän tavaran ja krääsän määrä on ihmismielen käsityskyvyn ulottumattomissa. Miksi se kaikki tavara on tehty, kuka sen ostaa, miten siitä saa kukin elannon? Eräissä kohdin törmäsimme kortteleihin, jossa oli pieniin yksittäisiin esineisiin asti hajotettuja autoja. Mitä tekee paja jossa on kaksituhatta auton sylinteriä? Korjataanko niitä uudelleen käyttöön (jipii!)? Miehiä kädet rasvassa puuhailemassa koneiden parissa minne ikinä katsotkin. Mustaa rautahärpäkettä kasoja kasojen perään. Kierrätyksessä olisi maailman tulevaisuus, koska tavaran ostaminen näyttää olevan loputonta.
Käänny toisaalle ja näet kaupan hiuspinnejä, tarroja, T-paitoja, nuudelikeittoja, helmiä, grillattuja heinäsirkkoja, paahdettuja siannaamoja, sukkia, boxereita, lippiksiä, paahdettuja kastanjoita, hedelmiä joko mehuksi puristettuna tai sellaisenaan, nyrkkeilyhanskoja, kyniä, kukkaroita, vöitä, pussukoita nahasta ja muovista, laukkuja, syömävalmiita maissintähkiä, muistikirjoja, rusetteja, kenkiä, sandaaleita, kiinalaisvalmisteisia leluja - ja taskuvarkaita. Kultaliikkeeitä, räätäleitä. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Eräänä esimerkkinä tämä: ostin hauskan käkkyrän puisen kävelykepin pienestä kaupasta, kepin päästä kuitenkin puuttui kumitulppa ja se oli lattialla liukas. Myöhemmin iltapäivällä Pasi huomasi erään myyjän, jonka 2 neliömetrin myyntipöydällä oli kaiken kokoisia ja muotoisia mustia kumitulppia jokaista maailman kävelykeppikokoa ja muotoa varten. You name it, he got it. Voisi vielä yleistää: You name it, Bangkok Chinatown got it.
Kävimme ajelemassa joella paikallisilla paateilla. Linjoja oli useita, mutta reittikartta ja pysäkkiluettelo oli hyvin selkeä. Voit valita joko 150 bht kokopäivälipun turistilinjalle tai matkustaa paikallislinjoilla n. 10-30 bht kertamaksulla. Me menimme vain yhden menopaluun, joten menimme täpötäysillä paikallislinjoilla. Mukava elämys ja kaupunkiin sai joella vähän etäisyyttä ja perspektiiviä. Menimme pois Chinatownista enemmän niille nurkille jossa reppureissaajat käyvät. Siellä oli myös omanlaistansa tunnelmaa, vaikka meille se jäi läpikävelyksi Khao-san-roadeineen. Joimme hedelmä-shaket eräässä majapaikan ravintolassa ja törmäsimme suomalaiseen eläkeläispariskuntaan jotka ovat 7 viikon reppureissulla. He olivat yöpyneet siinä ilmastoidussa huoneessa noin 12-14 euron hintaan ja olivat tyyytyväisiä paikkaan.
Ylitimme kerran jalkaisin erästä monikaistaista tietä pitkällä kaavalla jääden välillä liikenneympyrään odottamaan sopivaa hetkeä tien ylitykseen. Valoihin oli pysähtynyt uudenaikainen länsimainen lava-auto. En nähnyt ketä auton sisällä oli, mutta auton avolavalla kyhjötti alle 10-vuotias tyttölapsi. Jähmettyneessä asennossa, eikä ilmekään värähtänyt kasvoilla koko aikana. Hän tuijotti meitä täysin ilmeettömin kasvoin ja liikkumattomin silmin, mikä ei ole lapselle tyypillistä. Kasvoilta ei voinut lukea mitään ilmettä. Pahinta on, että niistä ei voinut lukea lainkaan toivoa. Tiedän että olen herkkä erilaisille tunnelmille ja saatan tehdä niistä pitkälle johtavia virheellisiäkin tulkintoja, mutta jatkaessamme matkaa tukahduttavassa helteessä olin kananlihalla monen korttelin verran. (Jos olisin ollut tarpeeksi nopea ja fiksu, olisin napannut autosta ja tytöstä valokuvan ja tehnyt vaikka Suomessa ilmoituksen, varmuuden vuoksi. Mielestäni jokaisen aasiassa matkaavan pitää ilmoittaa viranomaisille - vaikka kotimaassaan - epäillyistä lasten hyväksikäytöistä. Se on meidän velvollisuutemme.)
Kaupunki on sen verran laaja että turistikartassa ei ole mainittu jokaista katua ja kujaa, joten eksymisen vaara on ilmeinen. Joskaan siinä ei ole mitään vaaraa sinänsä. Jos uuvut, etsit jostain taksin joka palauttaa sinut esimerkiksi hotellille. Me eksyimme tänään monesti erilaisille kaduille ja kujille umpimähkään, mutta aina löysimme lopulta sinne minne piti, oli se sitten vesibussin pysäkki tai oma hotelli. Eksymisessä on myös se mukava puoli, että joutuu (pääsee) alueille ja paikkoihin, jotka eivät ole turistien kansoittamia. Tälläkin kertaa huomasimme useasti olevamme ihmisvilinän ainoat länsimaiset tarpojat.
Jos Bangkokissa on matkalla vain kahtena iltana, niin toinen ilta kannattaa olla 5.12. Thaimaan rakastetun ja palvotun kuninkaan syntymäpäivä. Kukaan maassa käymätön Eurooppalainen tuskin tajuaa millaisessa asemassa kuningas on kansalaisten sydämissä, mutta myös syvälle juurtuneena koko yhteiskunnassa. Kuningas näyttää olevan thaikansaa yhdistävä ja rauhaa ylläpitävä voima. Jos haluat nähdä hänen kuvansa, ota käteesi mikä hyvänsä Thaimaan seteliraha. Hänen kuviaan näet myös ympäri maata erilaisissa julisteissa, talon seinissä ja valtavina tauluina tai erikseen pystytetyissä telineissä. On postikorttia ja on monien metrien korkuisia kuvia alttareineen. Kuninkaallisuuden väri on keltainen, siksipä näimme 5.12 lähes yksinomaan erilaisiin keltaisiin T-paitoihin pukeutuneita ihmisiä. Eräässä temppelissä oli jopa kultaisten buddha-patsaiden seassa kultainen kuninkaan patsas. Kuningasta rakastetaan syvästi ja hänen syntymäpäiväänsä juhlitaan juuri Bangkokissa erittäin näyttävästi. Ihmismassat - todelliset massat - lähtevät kaduille osallistuakseen markkinahumun täyttämään juhlaan. Kuin Suomen vappu Helsingin keskustassa ilman alkoholia kertaa tuhat. Täällä olin vähän sekaisin että millä kohdin keskustaa sitä juhlimme ja miksi juuri siellä, mutta sinne erilaisten kadunmiesten kehoittamina ja innoittamina mekin tungimme itsemme. Tapasimme aikaisemmin päivällä eräässä kadun kulmassa opettajan, joka kertoi meille syntymäpäivästä sekä muutamasta temppelistä joka olisi juuri tänään auki. Kävimme niissä iltapäivällä, ennen juhlallisuutta.
Suuresta kultakupolisesta temppelistä oli hyväåt näkymät yli koko Bangkokin.
En yleensä pidä tungoksesta ja tunnen siellä helposti oloni tukalaksi, joskus jopa hieman pakokauhuiseksi. Mietimme tänään sitä, miksi aasiassa siedän tungosta ja jopa tavallaan nautin siitä. No, eräänä puolena on ehdottomasti se, että päätä pidempänä on hieman väljemmillä vesillä hengittämässä. Ja täällä tungos ei ole jonottamista tai jonnekin pääsyä (kiire, kiire, kiire), vaan ennemminkin joukon mukana ajelehtimista, virtojen vietävinä elämysten pyörteissä.
Mutta takaisin syntymäpäiviin. Kello kahdeksan tällä suunnattomalla eri kaduille ulottuvalla alueella alkoi yhteislaulu. Joukot lauloivat jostain kaikuvan esilaulun mukaan ainakin kolme säkeistöä "jotakin". Kuvittelin itsekseni että siinä kerrottiin ehkä kuninkaan elämästä ja hänen asemastaan kansan sydämissä. Tuhannet kynttilät paloivat ihmisten käsissä (yhtään palanutta hiuspehkoa ei näkynyt!) ja tunnelma oli harras, kuin uskonnollinen. Laulun lopuksi kajautettiin jonkinlaiset kolminkertaiset eläköönhuudot ja sen jälkeen alkoi ilotulitus. Ensin raketit paukkuivat meistä vasemmalle johtavan kadun päästä. Niin, olimme tungeksineet useamman tunnin johonkin, jota kuvittelimme kaiken keskukseksi ja sitä se olikin. Sen jälkeen oikealla jysähtivät kumeat jysäykset, kuin tykinlaukaukset ja jokaisen tykinlaukauksen jälkeen taivaankannen valaisi valtava ilotulitusten muodostelma. Näitä jysäyksiä en laskenut, mutta taivasta yritin kuvata. Välillä peityimme taivaalta satavaan palaneeseen hiutaleeseen ja yö värjäytyi savusta harmaaksi. Sitten puhuivat taas tykit, joiden jysähdys kuului ja totisesti jopa tuntui rintakehässä. Tässä oli tunnelmaa, oli jylhyyttä, upeutta, prameutta, kauneutta ja rakkautta. Kuten Thaimaan kävijät tietävät, kuninkaan arvosteleminen herättää vihaa ja kuvien häpäiseminen on kielletty. Todettakoon lopuksi katujen varsilta bongattu julistus: Long Live the King!
Lopulta pitää vielä suositella hienoa hotelliamme Chinatownissa; Shanghai Mansion Boutique Hotel. Hotellia tuskin huomasi ulkoapäin, mutta sisältä se oli todella viehättävä. Hotellin toisessa kerroksessa aukeni korkea aula kuin sisäpiha, jossa oli noin 10x3 m kokoinen matala kaunis kala-allas. Hotellissa oli tavoiteltu vanhan Shanghain tunnelmaa ja mitä minä siitä käsitin, niin hienosti oli onnistuttu! Huoneet olivat myös tyylikkäitä kylpyammeineen, hienosti toimivine suihkuineen. Olipa jopa minibaarin virvokkeet vapaasti käytettävissä: kylmä juoma ja perunalastut olivat hyvää ensiapua läkähdyttävän kaupunkitarpomisen jälkeen.
Hieno matka jälleen kerran, monta monta kokemusta rikkaampana kotiin. Kiitos seurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti