Juna jolkottaa jo Singaporesta Kuala Lumpuriin. Olemme Johor Bahrussa, joka on ensimmäinen asema heti Malesian puolella Singaporen saatelta poistuttaessa. Täällä kuuluu vielä junanlähettäjän vislaus ja joku torvikin toitotti veturissa. Ei oikein tiedä missä ajassa ja paikassa sitä onkaan. Päivä on ollut raskas. Se sanottakoon, että lento ei ole koskaan mennyt noin nopeasti, että oli ihan ymmällään perille tulosta. Yölento ja 11 h meni kuin siivillä, lähinnä ilmeisesti nukkuen. Saavuimme kropan mielestä aamulla Singaporeen, mutta kellon mukaan se oli puoli kuusi illalla.
Lentokenttä oli siisti ja kaikki toimi hyvin. Laukut tulivat nopeasti. Mietimme siinä että millä mennä ja minne, keskustaan olisi tarkoitus päästä. Neuvoa kysyttyämme ajoimme ilmaiskuljetuksella toiseen terminaaliin, mistä lähti metro kaupunkiin. (Kiitos Heli: latasin antamaasi matkakorttiin rahaa ja olen kulkenut sillä sujuvasti tämän päivän!) Suosittelen jonkun matkakortin hankkimista jo lentokentältä, miehelle kun ostetaan aina kertalippu niin saa joka kerta sählätä sen automaatin kanssa ja pitää olla kolikoita tai 2$ / 5$ seteli, isommat eivät käy. Lentokentän automaatilla oli tosin avustaja, joka vaihtoi meille turisteille pienempiä seteleitä ja neuvoi miten automaattia käytetään. Matkakorttia (ladattu kortti tai kertakortti) näytetään automaatiin portilla kuten kotopuolessa ja samalla tavalla ulos mennessä, mitään hintaa ei tarvitse valita, joten se on todella helppoa.
Olin kuvitellut että metromatka kestää osapuilleen kuin Itiksestä keskustaan, mutta meillähän meni siinä ainakin puoli tuntia. Alkuun tuntu ihanlta seistä pitkästä aikaa, mutta loppumatkasta 15 kg selässä ja harteilla ei enää olutkaan niin ihanaa. Jäimme pois City Hall nimisellä asemalla, jonka olimme katsoneet risteävän sen metron kanssa, jota taas tarvitsemme rautatieasemalle pääsyyn. Nousimme asemalta ylös bisnes-henkiseen kaupunginosaan. Kävelimme umpimähkään pari korttelia ja osuimme ostoskeskukseen, jossa kävimme syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Yllättäen 2x pieni ruoka-annos ja 2x olut maksoi 55 $ eli miehen laskujen mukaan noin 40e. Hyvää se oli, niin tulista että suuhun koski ja hiki kihosi silmäluomista, mutta hinta kyllä yllätti.
Alkuun pöytään tuotiin jotain "rapulastuja" ja tulista dippiä. Skoolasimme Singha-oluella itsemme tervetulleiksi Singaporeen. Toinen pääruuan annos oli kanaa ja tuoretta thai-basilikaa ja chiliä, toinen kanaa ja tuoretta sipulia ja tsiliä. Puolitimme annokset. Kävimme ostamassa 7/11 kaupasta vettä ja pikkupurtavaa ja kysyin samalla lyhintä teittiä Woodlandsin check-pointiin, josta on tarkoitus nousta junaan ja hoitaa rajamuodollisuudet. Se ei ole varsinainen rautatieasema, mutta sieltä noustaan junaan. No, lyhintä reittiä ei yksinkertaisesti ollut. Menimme taas metroon ja se kesti uskomattomasti taas reilun puoli tuntia, seisoimme "kello 21 ruuhkassa" kuin sardiinit purkissa rinkkoinemme, käsipakaaseimme ja eväskasseinemme. En ymmärrä miten maantieteellisesti näin pienessä maassa voi tehdä matkaa ihan ripeästi liikkuen, mutta silti se kestää niin kauan.
Aikaa tulee varata todella reilusti kaikkeen uudessa paikassa. Lento oli siis noin 17.30 kentällä, muodolisuudet olivat tehokkaat ja nopeat ja silti olimme kaupungin pian löytyneessä ruokapaikassa vasta klo 20 ja klo 21 vielä matkalla rautatieasemalle! Metrosta vaihdoimme bussiin (bussit 950 ja 911 tulevat Woodlandsiin, matka maksaa 1,10 $ ja se maksetaan tiputtamalla tasaraha kuljettajan edessä olevaan laatikkoon tai käytetään sitä ladattavaa matkakorttia. Kuljettaja huuteli kun saavuimme asemalle ja kyllä siinä muutenkin olisi osannut jäädä pois, en ole varma jatkoiko bussi matkaa vai jäikö tuohon. Niin, ja jos maksat kortilla, muista leimata kortti myös ulos mennessäsi! (Ystävämme Helin vinkin mukaan: muuten seuraava menomatka maksaa kaksinkertaisesti)
Ajattelin kirjoittavani blogia valoisassa asemahallissa ehkä jäätelöä syöden (niin, täällä on noin 30 astetta lämmintä ja ilman kosteus on sitä luokkaa että vesi on seuraava vaihe tästä), sen sijaan saavuimme asemalle klo 22 ja istuimme Woodlandin radan-ylikäytävässä (se joka on mennyt Ylä-Malmilta Ala-Malmille radan yli, tietää mistä puhun) kovalla penkillä ja odotamme että kello tulisi 23 ja rajamuodollisuudet voisivat alkaa.
Meillä on tämä luxus hytti nyt mennessä, kerrospeti ja oma wc-suihku. Sana 'luxus' on kuitenkin suhteellinen, hytti on vanha ja vähän ränskä, mutta puhdas. Lakanat olvat puhtaat ja sänky pehmeä, noin 185 cm pitkä. Pyyhettä ei ollut, mutta konnari sanoi että "servant" tuo sen myöhemmin. Hetken kuluttua saimmekin voimakkaasti hajustetut ihanan pehmeät ja suuret pyyhkeet. Vettä tuli hyvällä paineella ja sai peseydyttyä. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti