sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Jälkikirjoitus: matkatavaroista, blogista ja paluumatkasta



Matkatavaroista:
Vaatetuksesta on ollut jonkin verran puhetta jo aiemmin, mutta laitan tähän jotain havaintojamme tai ajatuksiamme ylös liittyen matkatavaroihin. Nämä ajatukset ovat toki henkilökohtaisia ja vaihtelevat kunkin tapojen ja tottumusten mukaan. Muistiinpanot auttavat ainakin itseä seuraavaa matkaa valmistellessa.

Laukkuna minulla oli rinkka ja miehellä iso armeijan kassi, jonka sai myös selkään. Hänellä kassi oli turhan suuri, minulla keskikokoinen rinkka oli aivan riittävä. Ylipäätään tykkään enemmän kantaa kantamuksia selässä kuin kantaa tai vetää perässä. Jalkakäytävät saattavat sisältää paljon korkeuseroja ja epätasaisuuksia. Rinkassa kaikki vaatteet olivat omissa pussukoissaan vähän teemoittain; erikseen kaupunkivaatteita, rantavaatteita ja patikointivaatteita. Näin jokaista pussia ei tarvinnut avata jokaisessa paikassa. Kenkävalinta oli aika nappiin: kevyet lenkkarin tyyliset kengät, kastumista kestävät sandaalit, kumikengät vaativaan maastoon ja ”Iltakengät” tai sandaalit, joilla on kuitenkin hyvä kävellä. Jos ei ole vaellusta, niin kumikengät voi jättää pois. Iltakengätkään eivät ole välttämättömät, mutta harmaissa muovisandaaleissa ei ole aina kiva kävellä, esteettisesti ajatellen. Kenkäni ovat kuitenkin kevyitä ja pieneen tilaan meneviä ja rinkan alaosassa ne kulkevat kuin itsestään.

Jos yhden kankaisen asian haluan nostaa esiin tarvelistan yläpäästä, niin se on puuvillainen kangas tai huivi, kooltaan noin 100x160 cm. Näitä voisi olla mukana molemmille omansa. Ne menevät paljon pienempään tilaan kuin pyyhe ja käytän omaani paljon ja monella tavalla. Käytän sitä rantatuolissa tai hiekalla alustana. Se toimii uimareissulla pyyhkeenä. Sillä voi suojata ihoa auringossa palamiselta ja käyttää kuten suurta huivia. Viileässä (vaikka ilmastoidussa autossa) sen voi kääriä shaaliksi lämmittämään. Uimareissulla siitä saa kietaistua itselleen mekon lounaspaikkaan mentäessä. Joskus olen käyttänyt sitä peittona, kuten nyt Endau-Rompinin kuumuudessa. Se taipuu tarvittaessa myös aluslakanaksi. Kun pesettää matkalla jotain sen voi aina pesettää siinä mukana. 



Blogista:
Matkablogilla on minulla monta tavoitetta ja tarkoitusta. Päällimmäisenä on ajatus tallentaa tapahtumista sellaista, mitä ei pelkät valokuvat kerro. ”Näin me tämän koimme.” Miksi taas selostaa juuri blogiin, miksi julkaista nettiin? Meillä on perhettä, ystäviä ja sukulaisia, jotka seuraavat matkaamme reaaliajassa. Ei ole tarvetta soitella kotiin, että miten menee. Ihmiset pääsevät lähes päivittäin (halutessaan) katsomaan kuulumiset netistä. Olen saanut joskus ihmisiltä palautetta, että blogini on auttanut jonkun oman matkan suunnittelussa ja antanut siihen tarvittavia tietoja tai uusia ideoita. Tämä on kannustanut minua yrittämään tuoda tekstiin informaatiota ja yksityiskohtia. Mitä itse tästä saan? Saan matkapäiväkirjan ja talteen asioita, joiden avulla voi myöhempinä vuosina palauttaa mieleen kaikenlaista jo unohtunutta. Teen joistain matkoista kuvakirjoja monia vuosia jälkijunassa. Tehdessämme kuvakirjaa pystyn leikkaamaan suoraan blogeista tekstinpätkiä kirjaan valokuvien sekaan vähällä vaivalla. Helpottaa ja nopeuttaa kirjan tekemistä ihan valtavasti. Siinäpä tärkeimmät. Mitä blogin tekeminen sitten vaatii? Se vie kiistatta aikaa, meiltä yleensä tunnin joka ikinen ilta matkan jokaisena päivänä. Joskus huonoilla nettiyhteyksillä tunti ei edes ihan riitä. Onko se sen arvoista?

Paluumatkasta:
Tämän kokemuksen perusteella matkan jakaminen kahteen osuuteen lyhyehköllä vaihtoajalla on mukavaa. Tunninkin jaloittelu ja seisoskelu kentällä tekee todella hyvää ja seuraavalla taipaleella jaksaa taas istua ja nukkua ihan toisella tapaa. Konetta vaihtaessa saa myös käytyä mukavammin veskissä kuin koneessa. Ajallinen lisä ei ole tosiaankaan valtava. Tällä kertaa me menimme kahdella vaihdolla – siitä ei ehkä tule tapaa. Varsinkin takaisin tullessa viimeinen taipale Tukholma – Helsinki oli jo niiiin väsyttävää.

Paluumatka Melakasta Kuala Lumpurin lentokentälle tehtiin hotellin kautta tilatulla vuokra-autolla kuljettajineen. Hyvä päätös. Kuten olen busseista kertonut, niin ikinä ei tiedä matkareittiä, aikataulua jne. Nyt automatka vei 90 minuuttia. Hotellilta kotiovelle koko matka kesti 24 tuntia. Vaikka matka on tärkeämpi kuin määränpää, niin kotimatkasta puhuessa matkateon hauskuus on vähän vähäisemmässä osassa, kyllä sitä kotiin pääsyä jo odotti. 
Ihmisen käden jälki. Juaran kyläkoulun seinämaalaus Tiomanin saarella

Luonnon omaa taidetta: laskuveden jäljet rantahiekassa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti