Melaka / Malacca / Malakka

Maanantai 29.4.2019

Matka Endau-Rompinista Melakaan (tosin ranta- eikä moottoritietä, kuten kartta näyttää)

Oli aika jättää sademetsä taakse ja lähteä kohti seuraavaa ja viimeistä kohdettamme, Melakaa. Melaka on yksi niistä kaupungeista, joilla on eri nimiä eri kielissä, malesialainen Melaka ja englanninkielinen Malacca, Wikipedian mukaan kaupungin nimi on suomeksi Malakka. Yksi ja sama kaupunki siis, jatkan sen kutsumista Melakaksi, kun olen kerran sillä nimellä aloittanut jo matkaa suunnitellessa.

Seuraavat kohdefaktat ovat erilaisista lähteistä ja kirjoituksista, joiden oikeellisuutta en ole tarkistanut. Melaka on vanha satamakaupunki ja kauppapaikka, perustettu 1300- ja 1400 lukujen taitteessa. Se oli itse asiassa sulttaanikuntana ollessaan suurin ja vilkkain kauppapaikka – varsinkin ajalta ennen sen joutumista eri maiden siirtomaavallan alle. Emämaat olivat lopulta syypäitä Melakan kaupankäynnin ja sataman kuihtumiseen. Melakan emämaita ovat olleet Portugali vuodesta 1511, Hollanti ja Englanti 1600 – 1900 luvuilla vuorotellen, aina itsenäistymiseen 1956 asti. No näissä vuosissa saattavat olla vähän sekaisin maan, osavaltion ja kaupungin historia, mutta jokseenkin noin se on mennyt.

Melakassa näkyy vaikutteita aasialaisesta ja kiinalaisesta kulttuurista, yhtä lailla kuin eurooppalaisestakin. Löytyy kirkkoa, moskeijaa ja temppeliä. Arkkitehtuurissa tämä näkyy myös, kuten muissakin siirtomaissa, kun omanlaista kädenjälkeä on haluttu tuoda alusmaiden katukuvaan. Malesiassa moni puhuu hyvää englantia, tämä on nykypäivänä maan etu verrattuna moniin muihin Aasian valtioihin. Varsinkin turistina saa nauttia siitä, että tulee monin paikoin vaivatta ymmärretyksi. Toinen helpottava asia on latinalaisten aakkosten käyttöön ottaminen.

Olimme tilanneet luonnonpuistosta kyydin Kluangiin asti, josta jatkoimme bussilla Batu Pahatin ja Muarin kautta Melakaan. Bussimatka kesti nelisen tuntia ja oli pituudeltaan noin 160 km (vielä pari kilometriä ennen linja-autoasemaa bussi kurvasi huoltoasemalla tankkaamaan 😊) ja maksoi 15,40 MYR/hlö (noin 3,5 € / hlö). Joidenkin aikataulujen mukaan matka olisi kestänyt pari tuntia, mutta onneksi emme tätä enää uskoneet. Otimme Melakan linja-autoasemalta taksin Taxi-service luukulta, jonne kerroimme määränpään ja virkailija taas kertoi meille mihin autoista menisimme ja mitä kyyti maksaa (20 MYR). Taksissa ei ollut mittaria, mutta se oli virallinen taksi. Olimme varanneet muutamia päiviä sitten hotellin Treasures hotel & suites (http://treasureshotel.com/), saavuimme sinne mukavasti reissussa rähjääntyneinä ja hikisinä, kuten tapana on.

Hotelli ja huone on mitä luvattiin. Sijainti keskustassa ja vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella ei näy eikä kuulu sisään kun ulko-ovet painaa kiinni. Hotellissa on eräänlainen sisäpiha, minkä ympärille hotellihuoneet kiertyvät. Meidän huoneemme on ylimmässä 3. kerroksessa ja näkymä on takapihalle. Tänne ei kuulu mitään meteliä mistään. Huone on melko suuri ja valoisa, kauniisti sisustettu. En yleensä ole ”uusvanhan” ylin ystävä, mutta tästä tyylistä pidän. Ensin kummastelimme kylpyhuoneen lasiseiniä ja yksityisyyden puutetta, mutta sinnehän saikin koko seinän leveydeltä rullaverhon. Kylpyhuoneesta löytyy amme, mutta myös erillinen lasiseinäinen suihkunurkkaus, jossa sekä katto- että käsisuihkut. Vedenpaineessa ei ole valittamista. Löytyy myös jääkaappi ja tallelokero. Osan palveluista saa maksutta pyytämällä, kuten silitysraudan ja lakanoiden vaihdon. Juomavesi on tuotu lasikannussa muovipullojen sijaan (kuten Tiomaninkin hotellissa, olen aika ällikällä tästä ekologisuudesta.)

Kävelimme illalla joen rantaan ja kävimme syömässä Wild Coriander Melakassa. Ravintoalla oli todella idyllinen alue pöytiä joenrannassa, mutta ne olivat täynnä. Sisältä ravintola ei ollut yhtä tunnelmallinen, mutta ruoka oli hyvää. Pikaisen iltaisen tutustumisen perusteella Melakasta tulee mieleen monikansallinen ja idyllinen kaupunki. Ilmeisesti ei ole suotta Unescon maailmanperintölistalla!

Alkupalat: Pie tee

Pääruoka: Mee siam special