LAUANTAI JA SUNNUNTAI 1.-2.12.2012
Joulukuu on alkanut mukavissa merkeissä: rannalla Kaho Lakissa. Uidaan, patikoidaan pitkin hiekkarantaa, köllötellään rantatuoleilla 'ottamassa varjoa' ja juodaan hyviä tuoreista hedelmistä puristettuja ja jäämurskan kanssa sekoitettuja mehuja. Käydään syömässä jossain rantapaikassa päivällä ja jossain kylillä illalla. Eilen illalla oli Bang Niang -rannan tuntumassa markkinat. Samaa tavaraa siellä oli myytävänä kuin muutenkin kaduilla. Aiomme ostaa muutamia kesäpaitoja, hameita yms pientä päivitystä lomavaatteisiin. Niitä ei juuri tule käytettyä Suomen kesässä, mutta ne on hyviä ja kevyitä matkalla. Mahdollisesti teetän aurinkolasit lukulasivahvuuksilla.
(Lava-autolla markkinoille)
Tähän lähelle on viime matkan jälkeen valmistunut yksi uusi hieno rantahotelli. Pieniä rakentamattomia rantakaistaleita on vielä. Khao Lakin paras puoli on se, että hiekkaranta kuuluu kaikille. Siihen ei saa rakennusoikeutta, ei saa tuoda aurinkotuoleja eikä siinä tai vesialueella saa ajaa moottorikäyttöisillä autoilla tai veneillä. Ranta on siis avoin kaikille ja rauhallinen. Tsunamin merkit käyvät aina vain vähäisemmäksi, raunioita on harvemmassa ja Khao Lak on elpynyt ulkoisesti tapahtumasta. Aina täällä käydessämme muistelen matkaamme Blue Village Pakarangiin juuri ennen tsunamia ja mietin miten melkein kaikki sen hotellin työntekijät varmasti menehtyivät tapahtumassa. Ilmeisesti Pakarangin niemimaa, pahiten kärsinyt alue, on jäänyt keskustaa autiommaksi. Rantaan tuli jotain pysyviä muutoksia, olihan se poikkeuksellisen pitkä ja matala ja aallot siellä voimakkaat. On tehnyt mieli monta kertaa palata katsomaan sitä, mutta vielä ei ole tullut mentyä. Mielessä se on säilynyt samanlaisena käsittämättömän kauniina paratiisina kuin sen silloin koimme. Laskuveden paljastamat pitkät hiekkasärkät siintivät auringossa yhtyen jossain kaukana meren vaaleanturkoosiin sineen. Oli samanlainen sesongin alku kuin nyt ja olimme monesti kahdestaan koko rannalla.
Tämän hotellin näköala on paras täällä kokemamme. Kun käännän sängyssä maatessani katsetta oikealle ja näen parvekkeen kaiteen lomasta palmuja, rantaa ja kuulen pehmeiden maininkien kohinan rantahiekkaan. Olemme vähän korkeammalla rannalta kohoavassa rinteessä ja etuvasemmalla hiekkaranta vaihtuu korkeaksi kallioiseksi niemeksi. Aurinko alkaa pian laskea kevyiden pilvien takana, iltapäivällä satoi rankasti ja sää on nyt seljennyt. Uimme siinä rankkasateessa, lämpimien pehmeiden maininkien keinunnassa. Mies menikin juuri parvekkeelle kuvailemaan auringonlaskua, pian lähdemme etsimään illallispaikkaa ja likapyykille pesulaa.
Meillä on ollut työnjakona matkablogissa se, että minä kirjoitan ja mies oikolukee ja valitsee kuvat tekstin oheen. Nettiyhteydestä ja päivän tapahtumarikkaudesta riippuen tähän menee noin tunti päivässä. Tällä matkalla hyödynsin mahdollisimman paljon siirtymisiä ja kirjoittelin bussissa tai junassa missä se aika ei ollut poissa muusta. Välillä kuvia on tullut lisäiltyä vasta jälkikäteen; niin tänääkin, miesväki on liian nälkäistä ja haluaa heti syömään. Siispä tehdään näin. :-)
Aivan mahtava matka teillä on taas ollut. Innolla odotan muidenkin kuvien katsomista kuin mitä täällä on ollut. Nauttikaa lämmöstä, kotosalla onkin sitten vähän viileämpää (-15 täällä). Terkkuja Minna
VastaaPoistaKiitos, kyllä nautitaan! Veljesi sairasteli eilisen (maha), mutta onneksi jo tänään pääsi jalkeille. Terveisiä sinne kaikille, koittakaahan tarjeta!
VastaaPoista