Viimeinen matkapäivä oli äärimmäisen täysi aamusta iltaan. Heräsimme Khao Lakissa ennen kuutta aamulla aamiaiselle ja lähdimme seitsemän aikaan taksilla kohti Phuketia. Olimme varanneet tilataksin etukäteen. Khao Lakin pääkadulla on takseja ”Cheaper than hotel” kyltillä varustettuna ja firma mainostaakin siinä takseja lentokentälle halvemmalla kuin hotellista varattuna.
Lähdössä oli taas kerran oma haikeutensa, vaikka ajatuksena on palata sinne uudelleen, niin paljon tykästyneitä olemme Khao Lakin moneen hyvään puoleen. Myös hotellimme Sunset Resort on erittäin suositeltava, erinomainen hinta-laatusuhde! Vähän edullisemmalla hinnalla saa hienommankin hotellin vertailussa kestävät puitteet ja palvelut.
Kone nousee Phang Nga lahden ylle, jonka maisemat ovat epätodelliset tästäkin perspektiivistä.
Lento Phuketista Air Asian siivin Singaporeen meni aikataulussa ja sujuvasti. Yhdensuuntainen lento maksoi noin 80 euroa / henkilö. Lentojen hinta riippuu sen ostamisen ajankohdasta ja hinta kallistuu aina mitä lähemmäs ajankohtaa tullaan (vai tietynhintaisia paikkoja on tietty määrä?). Jätimme matkatavarat Singaporen kentän säilytykseen (3 isoa pakaasia ja 3 pienempää, säilytysymaksu noin 15 e) ja lähdimme kaupungille. Suuntasimme suoraan Singaporen kauppakadulle, Orchard Roadille.
En tiedä mitä odotin, jonkinlaista aasialaista torikauppiaiden hullunmyllyä, mutta toisin kävi. Leveä ja pitkä kauppakatu kimalsi toinen toistaan kiiltävämpiä ostoskeskuksia: Cartier, Dior, Dolce & Gabbana, Giorgio Armani, Luis Vuitton, Gucci, Ralph Laurent, Prada… äimistelimme niitä kuin sadun maalaishiiret kaupungissa. Olimme pökertyä nälästä ja paikka oli aivan väärä ruokapaikan etsimiseen. Lopulta päädyimme jonotuksen jälkeen erään ostoskeskuksen kuppilaan, jossa söimme mikro-eineksiltä maistuvan ja illallisen arvoisen lounaan. Saimme toisen jonotus-session jälkeen Starbucksin kahvilasta istumapaikat ja joimme valtavat ämpärilliset kahvia.
Tämän virkistäminä jaksoimme vielä mennä katsomaan kuudelta illalla aukeavaa iltatoria Chinatowniin (lähin metropysäkki on myös nimeltään Chinatown). Olimme taas aivan erilaisessa maailmassa kapeilla kaduilla kaikenlaista krääsää pursuavien kojujen joukossa. Sieltä löytyi myös Tintti-kauppa, jossa myytiin kaikkea Tintti-sarjakuviin liittyvää oheistuotetta sekä itse sarjakuvia tietenkin myös. Esimerkiksi taidokas pienoismalli Tintistä, kapteeni Haddockista ja Milousta aavikolla vaeltamassa olisi irronnut mukaan parilla tuhannella eurolla… Huih.
Ostimme muutamia puisia viuhkoja, erään karmaisevan pienen kiinalaisen porsaan (eräälle porsaita keräävälle tutulle) sekä eksoottisia kiinalaisia puna-kultaisia kirjekuoria häälahjarahoja varten. Orchard Roadilta emme ostaneet mitään.
Kiinalainen kaupunginosa oli temppeleineen ja tavarapaljouksineen todella mukavan tuntuinen kaupunginosa ja siellä olisi ollut paljon mukavan näköisiä ruokapaikkoja. Olimme siellä enemmän kotonamme kuin kiiltävällä Orchard-Roadilla. Tällä kertaa jäi maistamatta muun muassa sammakot, käärmeet ja kilpikonnat, joita näimme lautaselle pääsyä odottamassa. Ravintoloista sai myös perinteisempiä kiinalaisia annoksia, mutta harmiksemme olimme ravittuja aiemmilla ”eineksillä” emmekä jaksaneet sillä hetkellä jäädä syömään. Raahustimme lentokentälle vievän vihreän metrolinjan varteen ja takaisin kentälle.
Vinkkinä Singaporen lentokentän palveluista vielä se, että siellä on erilaisia lepohuoneita ja virkistäytymispaikkoja jos lentojen väliin jää aikaa. Lentokenttä tarjoaa myös maksuttoman bussikierroksen kaupungin nähtävyyksien ympäri, jota emme tällä kertaa käyttäneet kun tarkoitus oli ostella jotain. Ehkä järkevämpää jälkikäteen ajatellen olisi ollut syödä lounas lentokentällä ja mennä pelkälle kiertoajelulle, mutta valitsimme ostosmahdollisuutta ajatellen näin.
Lento kotiin lähti keskiyön kynnyksellä, ajoissa ja sujuvasti kuten kaikki muukin liikkuminen matkalla. Olimme kotona 3,5 viikkoa lähtömme jälkeen. Lähdön hetkellä taaksemme jättämä syksyinen kotipiha oli saanut lumipeitteen ja sandaalit haukkasivat armotta lunta. Kirjoittelen viimeisiä matkamuistoja kotisohvalta viileässä ja nenään kuivalta tuntuvassa huoneilmassa. Matka on takana ja taas kerran palaamme roppakaupalla kokemuksia rikkaampana. Toisaalta oli jo hyvä aikakin palata, toisaalta kaipuu maailmalle jäi. On se ihme juttu. Vai onko? Kiitos teille tutuille lukijoille, jotka jaoitte matkamme kotoa tai työpaikoilta. Toivottavasti tästä blogista olisi iloa jollekin omaa matkaansa suunnittelevalle! Kiitos - Thank You - Terima kasih - Khop khun kaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti