Maanantai 29.4.2019
Oli aika jättää sademetsä taakse ja lähteä kohti seuraavaa ja
viimeistä kohdettamme, Melakaa. Melaka on yksi niistä kaupungeista, joilla on
eri nimiä eri kielissä, malesialainen Melaka ja englanninkielinen Malacca,
Wikipedian mukaan kaupungin nimi on suomeksi Malakka. Yksi ja sama kaupunki
siis, jatkan sen kutsumista Melakaksi, kun olen kerran sillä nimellä aloittanut
jo matkaa suunnitellessa.
Seuraavat kohdefaktat ovat erilaisista lähteistä ja
kirjoituksista, joiden oikeellisuutta en ole tarkistanut. Melaka on vanha satamakaupunki
ja kauppapaikka, perustettu 1300- ja 1400 lukujen taitteessa. Se oli itse asiassa
sulttaanikuntana ollessaan suurin ja vilkkain kauppapaikka – varsinkin ajalta ennen
sen joutumista eri maiden siirtomaavallan alle. Emämaat olivat lopulta syypäitä
Melakan kaupankäynnin ja sataman kuihtumiseen. Melakan emämaita ovat olleet Portugali
vuodesta 1511, Hollanti ja Englanti 1600 – 1900 luvuilla vuorotellen, aina itsenäistymiseen
1956 asti. No näissä vuosissa saattavat olla vähän sekaisin maan, osavaltion ja
kaupungin historia, mutta jokseenkin noin se on mennyt.
Melakassa näkyy vaikutteita aasialaisesta ja kiinalaisesta
kulttuurista, yhtä lailla kuin eurooppalaisestakin. Löytyy kirkkoa, moskeijaa
ja temppeliä. Arkkitehtuurissa tämä näkyy myös, kuten muissakin siirtomaissa,
kun omanlaista kädenjälkeä on haluttu tuoda alusmaiden katukuvaan. Malesiassa
moni puhuu hyvää englantia, tämä on nykypäivänä maan etu verrattuna moniin
muihin Aasian valtioihin. Varsinkin turistina saa nauttia siitä, että tulee
monin paikoin vaivatta ymmärretyksi. Toinen helpottava asia on latinalaisten
aakkosten käyttöön ottaminen.
Olimme tilanneet luonnonpuistosta kyydin Kluangiin asti,
josta jatkoimme bussilla Batu Pahatin ja Muarin kautta Melakaan. Bussimatka
kesti nelisen tuntia ja oli pituudeltaan noin 160 km (vielä pari kilometriä ennen
linja-autoasemaa bussi kurvasi huoltoasemalla tankkaamaan 😊)
ja maksoi 15,40 MYR/hlö (noin 3,5 € / hlö). Joidenkin aikataulujen mukaan matka olisi kestänyt
pari tuntia, mutta onneksi emme tätä enää uskoneet. Otimme Melakan
linja-autoasemalta taksin Taxi-service luukulta, jonne kerroimme määränpään ja
virkailija taas kertoi meille mihin autoista menisimme ja mitä kyyti maksaa (20
MYR). Taksissa ei ollut mittaria, mutta se oli virallinen taksi. Olimme varanneet
muutamia päiviä sitten hotellin Treasures hotel & suites (http://treasureshotel.com/), saavuimme
sinne mukavasti reissussa rähjääntyneinä ja hikisinä, kuten tapana on.
Hotelli ja huone on mitä luvattiin. Sijainti keskustassa ja
vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella ei näy eikä kuulu sisään kun ulko-ovet
painaa kiinni. Hotellissa on eräänlainen sisäpiha, minkä ympärille hotellihuoneet kiertyvät.
Meidän huoneemme on ylimmässä 3. kerroksessa ja näkymä on takapihalle. Tänne ei
kuulu mitään meteliä mistään. Huone on melko suuri ja valoisa, kauniisti sisustettu.
En yleensä ole ”uusvanhan” ylin ystävä, mutta tästä tyylistä pidän. Ensin
kummastelimme kylpyhuoneen lasiseiniä ja yksityisyyden puutetta, mutta sinnehän
saikin koko seinän leveydeltä rullaverhon. Kylpyhuoneesta löytyy amme, mutta
myös erillinen lasiseinäinen suihkunurkkaus, jossa sekä katto- että käsisuihkut.
Vedenpaineessa ei ole valittamista. Löytyy myös jääkaappi ja tallelokero. Osan
palveluista saa maksutta pyytämällä, kuten silitysraudan ja lakanoiden vaihdon.
Juomavesi on tuotu lasikannussa muovipullojen sijaan (kuten Tiomaninkin
hotellissa, olen aika ällikällä tästä ekologisuudesta.)
Kävelimme illalla joen rantaan ja kävimme syömässä Wild Coriander Melakassa. Ravintoalla oli todella idyllinen alue pöytiä joenrannassa, mutta ne olivat täynnä. Sisältä ravintola ei ollut yhtä tunnelmallinen, mutta ruoka oli hyvää. Pikaisen iltaisen tutustumisen perusteella Melakasta tulee mieleen monikansallinen ja idyllinen kaupunki. Ilmeisesti ei ole suotta Unescon maailmanperintölistalla!
![]() |
Alkupalat: Pie tee |
![]() |
Pääruoka: Mee siam special |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti