Olemme kolisevassa bussissa Ipohin kaupungissa ja odotamme kuljettajaa. Lähdimme aamulla Kuala Lumpurista melkoisella juoksulla. Bussi lähti klo 9.15, mutta olimme melko varmoja että emme sinne ehdi vaikka menimmekin taksilla eräälle kaupungin kolmesta linja-autoasemasta, Pudu Sentral nimeltään. (Taksikuskin mukaan vielä väärälle niistä) Asemarakennus oli monikerroksinen härdelli, jossa eräs nainen radiopuhelin kädessä tuli kysymään minne olemme menossa ja johdatti meidät puolijuoksua bussiyhtiönsä tiskille. Onneksi asema oli oikea. Ei ollut aikaa ihmetellä millainen linja tuli valittua (ja valinnan varaa olisi ollut, eri firmojen tiskejä oli iso halli täynnä), mutta ehdimme kuitenkin juosten bussiin läpi monikerroksisen asemarakennuksen ja säästimme yli tunnin. En tiedä oliko säästö lopullista vai ei, koska heräsimme juuri Ipohin kaupungissa ja meidät käskettiin mennä tähän astetta rämisevämpään ja vanhempaan bussiin. Meidän pitäisi vielä päästä pieneen kaupunkiin nimeltä Lumut.
Bussimatkalle osasimme varata pitkälahkeiset housut ja fleecen päälle, koska ilmastointi on täällä usein hyytävän kylmää. Ehkä kuumuus on jotain josta turisti haluaa pyrkiä ehdoin tahdoin pois - ainakin täkäläisten mielestä. Takana istuva ruotsalaismies kävi mittaamassa lämpötilaa tuossa ulkona ja se näytti 39 astetta, joten ehkäpä tämä takki päällä viileässä istuminen ei ole hullumpi vaihtoehto. Tässäkin paikallisbussissa ilmastointi tuntuu pelaavan, mistä siis iso kiitos.
Lumutin kaupunki ei ole ennakkotietojen mukaan mitään muuta kuin portti Pangkorin saarelle ja sinne mekin olemme menossa. Pangkor on saari Malesian nimiemaan länsirannalla, ei kovin tunnettu, mutta siellä pitäisi olla rauhallista ja hyvät rannat. Tunnetumpi saari samalla rannalla on Penang tai Langawi, mutta ne ovat huomattavasti kauempana pohjoisessa emmekä tällä kertaa halunneet matkustaa niin pitkälle.
No niin, nyt tuli kuljettajakin käryävä tupakka suupielessä tuohon kuskinpaikalle, taidanpa jatkaa kirjoittamista illalla, jos vaikka on kovin kuoppaiset tiet. Ehkä pientä summaamista vielä siitä, millainen elämys Kuala Lumpur meille oli. Ennakko-odotukset eivät olleet kummoiset. Ajattelin lähinnä jotain Kalkutan tapaista kaupunkia (en tiedä miksi, ehkä kaupunkien nimissä on jotain samaa). Odottamaani kurjuutta ja kaaosta ei ollutkaan, vaan tilalla oikein mukava monipuolinen kaupunki, josta puuttuu Singaporen pintakiilto. Mielenkiintoisia vastakohtia, hyvin vihreä, hyvä julkinen raideliikenne (kaupungin sisäisiä busseja emme koettaneet), mutta jalkaisinkin oli hyvä liikkua. Etäisyydet eivät olleet valtavia. Jalkakäytävät olivat hyvässä kunnossa ja suojatieitä tai liikennevalojakin löytyi, joskin niiden noudattaminen jäi vähän epäselväksi. Joskus jalankulkijoile ei palanut mitään ja silloin piti arvailla ja mennä varmuuden vuoksi juosten yli. Odotusarvona on, että jalankulkija väistää aina autoja, jotka eivät anna koskaan tietä. Aina löytyi kuitenkin sopivan selkeä kohta tien ylitykseen ja toisinaan oli rakennettu myös yli- tai alikulkuja.
Autoa ei tehhnyt mieli vuokrata, liikenne on vasemmanpuoleista ja meidän makuun liian äkkipikaista ja epäselvää. Varmaa on ainostaan se, että nopeimmilla ja suurimmilla on tapaan perustuva etuajo-oikeus. Se myös kuuluu: bussi usein tööttää jos edessä oleva auto ajaa liian hiljaa, ja odottaa sitten pienen tai hitaan auton väistävän jonnekin (minne?). Autokanta on pääosin hyväkuntoista ja uudehkoa, parempikuntoista kuin Thaimaassa. Toki löytyyhän täältä niitä rämiä pommejakin, samankaltaista kuin kotimaassakin. Kojelauta tuulilasin alla on joskus koriste-esineiden hyllynä ja sinne saattaa olla laitettuna erilaisia pehmoeläimiä ja muita koristeita. Sivullani näkyy tällä hetkellä Proton ja Waja merkkisiä autoja - älkää kysykö mitä muita merkkejä/malleja täällä on, en tunista yhtäkään (siis ylipäätään). No, avolava Fordkin näkyy menevän tuolla. Kaksipyöräisiä on melko paljon ja niillä ajetaan kovaa. Kypärää käytetään yleensä, myös takana istuvilla on usein kypärä. Polkupyöriä näkyi vain muutama yksittäinen, ehkäpä juuri liikennekulttuurin ansiosta.
Ajamme juuri Ipohin läpi ja tämä näyttää sellaiselta tyypilliseltä aasialaiselta pikkukaupungilta joka ei turisteja houkuta, vaan täällä asutaan ja eletään tavallista elämää. Idän puolella siintää vuorijono, on siintänyt jo jonkin aikaa tänne tullessa (mitä nyt nukkumiselta ehdin havaita). Käsitykseni mukaan keskemmällä niemimaata on hyvinkin viidakkoista. Tällä kertaa emme halunneet ottaa malarialääkitystä ja jätämme syvemmät viidakot suosiolla väliin, pysyttelemme koko matkan ajan enemmän tai vähemmän rannikon tuntumassa. Tällä hetkellä olemme rannikolta ehkä puolen tunnin bussikyydin päässä ja suuntamme onkin kohti länttä. Meri tässä edessä on Andaman sea. Se ei ole näillä kohdin kovin aavaa ulappaa ainakaan kartan mukaan, vaan yksi Indonesian suurista saarista, Sumatra on siinä jonkinmoisen merimatkan takana. Luulisin että tsunami ei tehnyt täällä suuria tuhoja juuri Sumatran suojaavan vaikutuksen vuoksi, mutta tämä ei ole mikään varma tieto.
Aika hyvinhän tässäkin kyydissä pystyi kirjoittamaan, mutta jatkan kuitenkin vasta illalla uudesta majapaikasta jonne toivottavasti jollain tapaa pääsemme johkautumaan. Tässä vielä kulkemamme reitti, pientä Pangkorin saarta ei kartassa näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti