Pangkorin sataman liepeet eivät houkuttele. Rannan tuntumassa on hökkelikylä, samanlaisia tolppien päällä kyhättyjä asumuksia näkyi Borneonkin pienillä saarilla. Yritimme soittaa hotellille saadaksemme siihen kuuluvan kuljetuksen, mutta emme saaneet yhteyttä. Vika oli meissä, aamulla nettiyhteys ei toiminut ja netissa annetut ohjeet ja oikea numero jäivät saamatta. Mutta ei hätää, taksi vei meitä keskemmälle saarta. Tie oli loppumatkasta hädin tuskin kulkukelpoinen ja yhden auton levyinen. Taksi pysähtyi erään talon eteen, jonka auto tukki tien. Aikansa tööttäiltyään talosta tulikin joku (päiväunilta) autoa siirtämään, kuten ensin luulin. "Miss Mari?" hän kysyi. Mies olikin hotellimme pitäjä ja otti meidät masturinsa kyytiin loppumatkan ajaksi. Kiemurteleva lyhyt tie olikin sellaista nousua, ettei siinä mikä tahansa auto olisi ylöspäin päässytkään. Tulimme keskelle viidakkoa.
Vaikka puhun hotellista, tämä ei siltä varsinaisesti tunnu. Alue on pieni, sijoittuneena suurin korkeuseroin keskelle rinnettä. Näkyvyyttä ei ole kuin kymmenisen metriä eteenpäin, pieni polku on niin mutkainen ja kasvillisuus sankkaa. Ensin saavuimme uima-altaan ja ruoka- ja oleskelutilan luokse. Toisella puolella tietä rinteessä on kirjasto. Eteenpäin silkkaa jyrkkää nousua parisataa metriä on kaksi asuttavaa taloa ja niiden välissä oleskelukatos "olohuone". Molemmissa taloissa oli kaksi huoneistoa. Siinä kaikki.
Huone ja kylpyhuone on sisustettu erittäin kodikkaaksi ja ennen kuin levitimme kaikki tavaramme sinne, saimme napattua sieltä muutaman kuvan. Olkaa hyvä, tässä on Tiger rock:
Tervetulotoivotukset olivat erittäin sydämelliset ja tuntui kuin olisi saapunut tuttujen luokse käymään. Sängyllä meitä odotti paperikäärö, josta paljastui kultakoristeluin silattu tervetulotoivotus, omilla nimillämme. Isäntä kehotti meitä virkistäytymään matkan jälkeen ja käymään uimassa, hän jättäisi allasalueen jääkaappiin meille hedelmiä ja virvokkeita. Niin jäimme sinne kahdestaan, kävimme suihkussa, purimme tavaroita, ihmetelimme aluetta ja minä kävin uimassa "viidakkoaltaassa", jossa oli nerokas näköala suoraan viidakkoon, kun yhdeltä altaan reunalta puuttui reunat ja näytti kuin siitä olisi voinut uida suoraan rotkon pohjalle ja sen sen jälkeen kohoava viidakkoinen rinne antoi näkymälle raamit, joka teki uinnista henkeäsalpaavan kokemuksen. Uinnin jälkeen torkuimme hetken altaan reunalla , kävimme vaihtamassa vaatteet ja palasimme altaan reunalle. Näimme matkalla toisen pariskunnan, joten aivan yksin emme täällä ole. Tässäkin tapauksessa henkilökuntaa on enemmän kuin vieraita, kyllähän tässä aika kuninkaalliseksi itsensä tuntee.
Illallien tarjottiin pöytään ja se sisälsi red snapper kalaa, joka oli haudutettu riisiviinissä ja maustettu tuorein yrtein. Oli munakasta, jossa oli sieniä ja jonkinlaisia rapuja ja vielä pannussa pyöräytettyjä ituja, mukana suolakalaa, vihanneksia ja mustia sieniä. Todella herkullista ja tuoretta, paistettu altaan luona olevan oleskelutilan yhteydessä sijaitsevassa keittiössä juuri äsken ja juuri meille! Jälkiruuaksi oli tuoreita hedelmiä ja vaniljajäätelöä annokseksi koottuna. Sitten vielä presso-kahvia ja pieniä makeita herkkupaloja, joita en osaa tässä nimetä.
Nyt sataa aivan kaatamalla ja sateen pirskahdukset tunkevat tänne oleskelutilaankin (täällä ei ole seiniä), joten jatkan taas huomenna. Huomenna on tarkoitus päästä johonkin käsitykseen siitä, millainen tämä saari oikein on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti