Tiger Rock ja Coral Beach

Minareetista kuuluu jo kailotusta rukoukseen, se tietää meillä sitä, että illallisaika lähenee. Onneksi sai vähän vajautettua mahaa kävelyreissulla. Saamme joka ilta täällä tuoretta kalaa ja muita mereneläviä. Kalalajit eivät ole samoja kuin mitä meillä syödään (paitsi yhtenä iltana tuore tonnikala) enkä muista niiden nimiä. Bavanni valmistaa ruuat erinomaisesti, kaikki on sopivan kypsää, kasvikset rapsakoita, mausteet eivät hyökkää esiin ja annokset ovat kauniita. Hän varmaan esivalmistelee jotain, mutta paistinpannun suhina alkaa kuulua keittiön puolelta vasta kun asetumme pöytään. Ruokalistaa ei ole vaan syömme sitä mitä meille tarjotaan. Tämä oli sikälikin erittäin kiva, koska harvemmin olemme tilanneet matkoilla kalaa - rapuja tai katkaa kylläkin usein. Tässä pari illallista ja yksi jälkiruoka:

.

TIISTAI 20.11.2012.
Mohan tulee aina aterioiden päätteeksi kysymään mitä suunnitelmia meillä on. Tiistaina aamiaisen jälkeen sanoimme lähtevämme mieluusti Coral Beachille ja hän järjesti meille sinne kuljetuksen. Meidän tulisi vain sanoa kuljettajalle milloin hän tulee meitä sieltä hakemaan. Ranta oli melkein tyhjä, muutamia yrittäjiä ja muutamia lomailijoita näkyi siellä täällä. Kävelimme rannalla, löysimme kivan kivien saartaman pukaman jossa kuvailimme maisemaa, joka oli todella kaunis. Rannan edustalla näkyy kaksi saarta, siellä täällä suuria kivenlohkareita, kallionseinämiä ja joka paikassa suuria puita ja vanhaa metsää. Eräs kauneimmista rantanäkymistä mitä olen koskaan nähnyt

Kävimme pitkällä uinnilla, maapohja oli myös vedessä valkohiekkasita ja vesi oli kirksta. Vain loivat mainingit keinuttivat meitä, olihan paikka saarten suojaama. Rannalla oli yksi ruokapaikka "Daddys cafe", mutta emme malttaneet jättää Bavannin lounasta väliin vaan palasimme hotellille puolen päivän jälkeen, sopivasti ennen kuin kovempi kuumuus ehti meitä tainnuttamaan. Lounaan jälkeen jäimme buukkaamaan seuraavaa ja sitä seuraavaa hotellia ja suunnittelemaan siirtymisiä. Netin äärestä kävimme välillä uimassa viidakkoaltaassa.

Altaassa uimista olen jo kuvannut, mutta sanomatta varmaan jäi, että vesi tulee lähteestä eikä sitä kloorata. Uijia on todella vähän, osapuilleen yksi huonekunta päivässä. Vesi kiertää koko ajan ja se tuoksui puhtaalta - tai ei oikeastaan tuoksunut miltään. Altaan yksi reuna on sellainen, että veden tasolta osa loiskii aina alas ja ohjautuu puhdistusjärjestelmään. Juuri tämä sivu on se, jonka takaa viettää maa ensin alamäkenä alas ja sitten häviää syvään rotkoon. Rotkon toiselta puoleta maa taas kohoaa, palmuineen ja viidakkoineen. Kun altaan toisesta päästä ui kohti rotkoa, tulee illuusio siitä, että uisi vesiputouksen yläpuolella. Allasta rakennettaessa on todella onnistuttu suunnittelussa saamaan paikan kruunaava erityisen hieno yksityiskohta.
Toinen huonekunta lähti aamupäivällä pois ja seuraavat tulivat illalla. Paikka oli hetken vain meidän. Illallisen jälkeen menimme ajoissa nukkumaan, koska aamulla olisi taas aikainen ylösnousu ja paratiisista lähtö. Toisaalta kivasta paikasta lähtö harmittaa matkalla aina jollain tasolla, toisaalta tietää että lähtö tietää pääsyä kohti uusia paikkoja ja uusia kokemuksia.

Saimme lähtiessä mukaan (paitsi tietenkin kyydin laiturille, Mohanin meille hankkimat bussiliput takaisin Kuala Lumpuriin ja ihanat muistot) myös pussin konkreettisia muistoja: Bavannin itse sekoittamaa mustaa teetä (jota emme koskaan Tiger Rockissa ymmärtäneet maistaa), ihanan käsienpesusaippuan jota olin ihastellut huoneessa, suloinen inkiväärin tuoksu ja hitusen öljyisen tuntuinen koostumus ja joku muukin tuoksuva pakkaus, josta en vielä tiedä mitä se on. Näin saamme paikan tuoksut vahvistamaan muistojamme.

Oleskelu oli arvokasta, mutta tunsimme saaneemme rahoillemme täyden vastineen. Että sattumalta ajauduin netissä katsomaan myös sellaisia majoituksia, mitkä yleensä menevät naurettavan paljon yli meidän budjettimme, oli onnenpotku. Melkein kaikki sisältyi hintaan, vain oluesta maksoimme ja siitäkin saman hinnan kuin vaatimattomassa rantakahvilassa. (Olut muuten maksaa täällä Malesiassa yleensä noin 10 MYR /pieni pullo eli meidän vaihtokurssillamme noin 2,70 e, iso olut maksaa 20 MYR - Suomen hinnoissa siis.) Matkalippujen järjestämisestä ei veloitettu mitään, paluumatka maksaa saman kuin tänne tulokin, jossa itse ostimme liput tiskiltä. Rahastuksen makua ei siis jäänyt.

Mietin mikä oikestaan teki olemisestamme niin hienon kokemuksen? Hanoja ei ollut silattu kullalla emmekä juoneet parasta shamppanjaa. Meistä pidettiin huolta koko olemisemme ajan pienistä yksityiskohdista alkaen suurempiin asioihin. Huolehtimisessa oli sellaista kotoisaa vilpittömyyttä, josta tietää että paikan pitäjät ymmärtävät mistä osista vieraan kokemus muodostuu eikä se silti tuntuntu laskelmoivalta, vain hyvältä yritystoiminnalta. Mohanin persoona oli puhelias, välitön ja hän osasi myös johtaa alaisiaan. Hän on entinen hotellinjohtaja ja varmasti etevä liikemies ja nämä avut saavat hänet ymmrtämän kokonaisuuden, tai näin ainakin ajattelen. Vieraan ei totta tosiaan tarvitse huolehtia tai huolestua mistään, ei edes pois lähtemisestä. Bussilippujen lisäksi (jotka hän itse pyysi saada järjestää) saimme mukaamme myös eväspussin: pullovettä ja voileipiä. Matka Kuala Lumpuriin alkaa.