Viiden tähden aamiaisen jälkeen pakkasimme kamppeemme ja lähdimme KL sentralista TBS (Terminal Bersebadu Selatan) bussitermminaaliin, tällä kertaa taksilla. Matka ei ollut pitkä (hotellilta 40 MYR) ja olimme hyvissä ajoin ennen kymmentä lippuluukulla ostamassa Transnasional linjalle lippuja klo 11.30 lähtevään bussiin Mersingiin. Kaikki luisti hyvin siihen asti - kunnes kuulimme ettei moista bussia ole lähdössä, seuraava sen linjan bussi lähtisi klo 17. :-( Netissä edelleen näkyi klo 11.30 ja 12.30 lähtevät bussit, mutta olivat siis jotain haamuja. Päätimme lähteä Sanwa Expressin kyydillä klo 11.30, kun ei muutakaan vaihtoehtoa näkynyt.
Malesian bussilinjoista on sanottu yhtä ja toista, useimmiten vähemmän hyvää. Osasimme siis varautua että jotain voi tulla eteen eikä kaikki suju kuin tanssi. Eipä onneksi ollut kiire, olimme ottaneet Mersingistä hotellin yöksi ja suunnitelleet lähtevämme Tiomanin saarelle vasta seuraavana päivänä. Tämä osoittautui viisaaksi päätöksesi, köröttelimme nimittäin reilua 350 kilometriä kaikkiaan 7,5 tuntia! Väliin oli vessataukoja huoltoasemilla ja porukkaa odoteltiin takaisin - naistenvessoja oli yleensä kaksi ja vähintään puolet bussimatkustajista oli naisia. Oli jotakin liikenneruuhkaa, tietöitä ja mitä lie. Väliin huimat rankkasateet piiskasivat bussin ikkunoita, välillä moottori putputti tikahtuakseen kovassa ylämäessä. Kotoa tuodut Suffelit virkistivät iltapäivällä kun nälkä meinasi yllättää.
Onneksi olimme ajatelleet, että vietetään tämä päivä näin, maisemia ja ohi vilistäviä kyliä katselleen, kirjaa lukien ja puhelimen pasianssia pelaten. Siinähän se päivä tosiaan meni, olimme Mersingissä perillä klo 19.00 aikaan auringon laskiessa. Suunnistimme epämääräisen kädenhuiskutuksen perusteella tälle pikkukaupungin hotellille. Mersing hotel on vaatimaton, mutta huoneemme on suuri ja siisti. Tässä de-lux-roomissa meitä odotti vessan vesisäiliön vuotava putki (puhtaan veden vuoto onneksi), mutta se oli korjattu tuomalla kylpyhuoneeseen muoviset varvastossut. Kätevää! Pysyy jalat kuivana. Suihkusta tuli ihan riittävästi vettä ja on ihana mennä puhtaana lakanoiden väliin.
Mitä Mersing näyttää olevan? Odotuspaikka saarille pääsyä varten, ohikulkijoita pysähtymässä. Muutamia eurooppalaisia pariskuntia tai kaveriporukoita rinkkoineen. Paikalliset ihmiset ovat (naisten perusteella sanottuna) pitkälti muslimeja, muutamia kiinalaisia huivittomia meidän lisäksemme. Kävimme kaupungin kaikki kemikaliot, pikkukaupat ja apteekit läpi, noin tunnin haeskelun jälkeen löysimme jonkinlaista hyönteiskarkotetta, jonka toivomme tepsivän hietakärpäsiin ja ehkäisevän niiden puremista. (Hietakärpäsistä voi lukea esim: http://www.tiomanferry.com/tioman_sandflies.html#axzz5ldxKTBof tai googleta "sandfly and Tioman").
Söimme sitruunakanaa ja vihanneksia kiinalaisessa Ee Lo ravintolassa saman kadun varrella kuin hotellimme, korttein verran tästä satamaan päin. Mieto, hyvä ruoka. Vatsa näytti tottuneen siihen että päivässä saa vain kaksi ruokaa: aamiaisen ja illallisen. Hyvää yötä - huomenna Tiomanille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti