Su 21.4.2019 aamupäivä
Istumme lauttasatamassa odottamassa paattia kohti Tiomania.
Hotelliyöhömme ei kuulunut aamiaista, joten lähdimme
etsimään sitä pienestä kaupungistamme. Ei löytynyt mitään muuta kuin
aasialaista aamiaista, eli nuudelia ja riisiä kastikkeineen. Oli sellainen olo,
ettei saa sellaista alas heti aamusta, niin kävimme 7/11:ssä ostamassa pienet
teolliset leivät ja jääkahvi / tuoremehut. Voisi kuvata, että viiden tähden
aamiainen vaihtui puolen tähden aamiaiseen. Kävimme vielä vaihtamassa rahaa, koska meillä ei ole mitään
käsitystä Tiomanista ja sen palveluista.
Tänne voisi tulla myös täysin ilman mitään valmisteluja.
Uskon että vapaita hotellipaikkoja löytyy mistä vaan. Nettisurffailun ja
kokemuksen perusteella suosittelen joko Mersing hotellia, jossa itse yövyimme,
tai Timotel -nimistä isompaa hotellia, joka tuntui olevan suosittu.
Hotellistamme oli kuljetus satamaan. Matkaa ei ollut kuin vajaan kilometrin
verran, mutta keskipäivän helteen lähestyessä senkin kuljetuksen otti ilolla
vastaan. Se kuului tähän noin 25 euron hintaiseen hotelliyöhömme.
Täällä Mersingissä linja-autoaseman lähellä sekä satamassa
löytyy myyjiä / matkanvälittäjiä laivalipuille, saarimajoitusta ja kuljetusta
saaren laiturilta hotellille. Ei siis tarvitse olla mitään järjestettynä ennen
matkaa. Onko jokaisessa hotellissa tai majapaikassa sitten tilaa? Uskoisin,
sillä matkustajia ei näytä olevan ole suuria määriä. Toki on viisasta surffailla
netissä jo ennen matkaa ja katsoa mieleisiään paikkoja. Me olimme varanneet
hotelleja etukäteen Agodan ja Hotels.com’in välityksellä. Enää viimeiset kolme
yötä on varaamatta. No, näillä
ikävuosilla (viidenkympin molemmin puolin) ei enää etsi reppureissaajien
halvinta mahdollista hippityylistä majoitusta, vaan arvostaa ja maksaa
mielellään pienistä mukavuuksista.
Mersing hotellissa seinät olivat kuin paperia, mutta meitä
herätti yöllä ainoastaan aamuiset roska-astioiden tyhjentäjät. Silloin tuntui
kuin olisi nukkunut teltassa ja auto olisi jyristellyt korvan juuressa – kuten
se itse asiassa jyristelikin. Huoneemme on kuvasta katsottuna kulmassa toisessa
(katutaso – 1 – 2 – 3 ) kerroksessa.
Mersing on melko siisti ja hyvin hoidettu kaupunki, mutta
silti siinä on jotain likaisuutta ja rähjäisyyttä. Minusta se on ajan hampaan
kulutusta ja korjaus- ja uusimistoimenpiteiden laiminlyöntiä, mutta on siinä
ehkä muutakin. Jalkakäytäviä reunustaa syvät avoviemärit, jossa virtaa ainakin
sade- ja pesuvesiä, kenties muutakin. Liikkeiden edustat lakaistaan ja kaduilla
ei ole roskia. Jalkakäytävällä on jopa hankala kulkea, kun joka paikka on
täynnä kannellisia roska-astioita, jotka kenties joka yö tyhjennetään. Missään
ei näy torakoita eikä rottia.
Silmiin- ja korviinpistävää on lintujen (ilmeisesti
kottaraisten?) suuret parvet, jotka pitävät omanlaistaan ääntä ja kiertelevät,
kaartelevat ilmassa tai istuvat tirskuttaen (ja paskoen) suurissa
yhdyskunnissa.
Su 21.4.2019 ilta
Lauttalippu jonnekin – yksinkertainen juttu? Tavallaan joo,
mutta saa siitä myös monimutkaisen. Tässä malesialainen tarina saarelle
matkustamisesta. Luin jostain blogista, että helpoin tapa saada lippu on
laittaa WhatsApp sovelluksella viesti numeroon +60 16 379 6385
(Holidaygogogo) ja varata lippu siten. No ehkä se yleensä onkin helppoa, mutta
jostain syystä tässä muslimivaltaisessa maassa kyseinen firma ei aikonut olla
auki pääsiäisenä, ja kehotti soittamaan suoraan lauttayhtiöön. En yhtään pidä
soittamisesta, koska joskus on käynyt niin, etten saa selvää toisen osapuolen englannin
kielestä, ja siinä sitä ollaan hiki otsalla. Tällä kertaa pyysin Le Meridien
hotellin conciergea varaamaan minulle liput - siitä piste oveluudesta. Ja hän
varasi liput.
Tultuamme Mersingiin etsimme lipputiskiä, josta lunastaa
liput. Välttelimme taas yhtä matkamyyjää, joka yritti vakuuttaa olevansa Mersing Jetty counter. Pidin pintani: sanoin etten osta
lippua sinulta, jos et näytä minulle nimilistaa, josta löydän oman nimeni (olemme matkoillamme jo jotain oppineet). No
sellainen tiski, jossa nimemme olivat, löytyi vihdoin ja saimme liput (35 MYR/hlö). Siitä huolimatta piti tulla
satamaan tuntia aiemmin lautan lähtöä lippujen kanssa. Siis palasimme satamaan
klo 10. Sen jälkeen menimme uudelleen samalle lipputiskille, josta lipusta
repäistiin pala. Sen jälkeen menimme eri luukulle rekisteröintiin, jossa
lippuun lyötiin leima ja nimemme kirjattiin matkustajaluetteloon. Sen jälkeen
menimme eri luukulle, jossa maksoimme 30 MYR luonnonpuistomaksua (Malaysian Marine Park) / henkilö. Toivottavasti raha menee
meriluonnon suojelemiseen tavalla tai toisella. On aivan oikein, että käyttäjät
myös maksavat siitä.
Sen
jälkeen menimme itse satamalaiturille, jossa uudelta luukulta sai lippuja näyttämällä
bording passin, toiset sai punaisen ja me sinisen. Värikoodin perusteella meidät
ohjattiin eri laivoihin. Laivan piti lähteä klo 11, mutta se lähti joskus
12.15-12.30 välillä. Istuimme helteisellä laiturilla tuulettimien alla
katoksessa – kirjaa lukien ja puhelimen pasiansseja pelaten. Vaiheita ennen
laivaan lähtöä oli siis:
-
Lipun varaus
-
Lipun osto
-
Lipun kulman repäiseminen
-
Rekisteröityminen
-
Luonnonpuistomaksun maksaminen
-
Boarding passin saaminen
-
Laivaan pääsy
Jos eilen olin sitä mieltä, että Mersingiin oli pitkä matka,
niin kyllä tämä Tiomanin saarelle ja majapaikalle oli luonnollisesti vielä
pidempi matka. Olimme Tiomanin Tekek -kylän satamassa klo 14 jälkeen ja
majapaikassa vähän ennen kolmea. Majapaikkamme sijaitsi Juara beachillä saaren
itäpuolella ja laivat eivät menneet sinne. Sinne pääsi ainoastaan nelivetomaasturilla
betonoitua tietä pitkin, sen verran jyrkkää ylämäkeä oli puolet matkasta. Kyseessä
on muuten saaren ainoa kylästä toiseen johtava tie! Olin tilannut meille hotellilta
noudon. Meidän nimeämme ei kuljettajien kylteissä näkynyt, mutta hotellimme oli
sen sijaan tilannut kyydin toisella nimellä (ilmeisesti erehdyksessä). Koska
sen nimistä pariskuntaa ei tullut, pääsimme siis kyytiin. Majapaikkaan saavuimme noin 30 tuntia se jälkeen, kun tänne varsinaisesti
lähdimme, eilen aamulla Kuala Lumpurista.
Täällä on lapsiperheitä (miksi
ihmeessä ne eivät mene helpommin ja nopeammin tavoitettaville saarille,
esimerkiksi Thaimaahan?), sukeltajia, reppureissaajia ja muita matkalaisia.
Kaikkia ikäluokkia (paitsi ei ehkä juuri ikääntyneempiä eläkeläisiä), kaikkia
kansalaisuuksia. Suomea emme ole vielä kuulleet. Hotellimme noin 120 cm pituisesta lomakirjahyllystä
löytyi kyllä kaksi suomenkielistä kirjaa ja sen lisäksi ainakin englantia,
ranskaa, ruotsia ja ehkä hollantia.
Ranta on kaunista valkoista hiekkaa, hyvin hitaasti syvenevä
hiekkapohjainen niin pitkälle kuin pystyy näkemään. Vesi on turkoosia, kirkasta
ja saaren jylhää korkeutta ja vihreyttä on kiva katsoa vedessä kelluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti