maanantai 22. huhtikuuta 2019

Tiomaniin tutustumassa


Maanantai 22.4.2019

Söimme aamiaisen omassa hotellissa (vähän epävarmana siihen kuuluuko se yöpymisen hintaan vai ei). Yö oli mennyt miten kuten. Sijainnista johtuen (kuten tänään selvisi) täällä on sähköntuottoon lisänä oma generaattori, joka varmistaa riittävän ja tasaisen sähkönsaannin. Öisin generaattori ei ole päällä, joten ilmastointilaite elämöi köhimällä, sammumalla, käynnistymällä, kiihdyttämällä ja taas kohimällä. Mekkala oli jokseenkin kuin lentokoneen matkustamossa olisi ollut ja jossain vaiheessa päädyimme sammuttamaan sen. Ilmeisesti monesta muusta paikasta poiketen täällä laskee öisin lämpötila niinkin alas kuin 25 huitteille, joten tänään sammutamme yöksi koko rakkineen. Kylmennämme huonetta nyt ennen nukkumaan menoa ja napsautamme kattotuulettimen yöksi ja katsotaan, miten tämä taktiikka toimii. 



Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään kylästä kauppoja ja katsastamaan niiden tarjontaa. Löysin yhdestä kaupasta mystisen pienen pussissa olevan kangasrullan, kuin teltan pohjaa ja ostin sen enempiä miettimättä. Luin jostain blogista, että hietakärpäset purisivat enemmän hiekassa loikoilevia ja tältä voisi välttyä makoilemalla vesitiiviin alustan päällä. Toinen vaihtoehto olisi ylempänä hiekasta olevat rantatuolit – joita rannassamme on jostain syystä vain kolme. Kärpäset mokomat ovat muutaman millimetrin mittaisia mutta purevat viikkokausia kutisevia ja ehkä jopa märkiviä paukuroita. En tiedä vieläkään mikä se kangas on, mutta todella vahvaa ja liukasta vesitiivistä kangasta se on, ikään kuin pussilakana malliltaan, ehkä sinne kuuluu pistää jokin patja tms. sisälle? No meillä se toimii ranta-alustana. 

Maailmalla törmää erilaisiin ympäistöiasioihin mitkä näyttäytyvät pohjoismaisille turisteille ehkä eri tavoin kuin muille, eikä kovin positiivisessa mielessä. Paljon on tehtävää kotimaassakin, älä käsitä väärin, mutta tietyt asiat pistävät silmään muualla eri tavalla. Tässä postauksessa keron kuitenkin tällä saarella törmäämääni kahteen positiiviseen asiaan. 

Ensimmäinen positiivinen asia näkyy kylänraitilla:

Malesia on muslimimaa ja siihen törmää Tiomanilla paitsi naisten päähuiveissa, niin myös tiettyjen kauppojen ja ruokapaikkojen puuttuvaan olut-tarjontaan. Ristiriitaisesti kyllä, kalliina lomasaarena tämä on tax-free saari ja juuri olut on täällä tavallista halvempaa. No, olemme juoneet myös hyviä vastapuristettuja hedelmämehuja, jos olemme sattuneet ”kuivaan ravintolaan”. Hedelmiä täällä ei valtavasti ole tarjolla, joten hyvä että edes mehuna. Ja hedelmä taitaa olla laaja käsite, koska ”hedelmälautanen” erään ravintolan listalla käsitti omenaa, kurkkua ja selleriä.

Päivä on sisältänyt myös uimista, snorkkeleiden testausta ja aurinkovarjon alla torkkumista. Ainakaan vielä en ole törmännyt hietakärpästen puremiin, muutama hyttynen sen sijaan on paukaman jättänyt. Niitäkään ei ole kovin paljon, metsäisemmissä kylätien kohdissa jonkun verran.

Toinen positiivinen asia minkä lupasin mainita, tulee tässä. Olenkohan jo kertonut, että tämän saaren hiekkarannoilla pesii kaksi kilpikonnalajia? Tänne on perustettu kilpikonnien suojeluprojekti ”Juara Turtle Project”, josta voit lukea lisää täältä: https://www.juaraturtleproject.com/. Pähkinänkuoressa projektin tarkoituksena on auttaa pesinnässä etsimällä kilpikonnine pesät, siirtämällä ne JTP:n suojiin, jossa munat haudataan hiekkaan kuten alkuperäinen pesä ja lopulta siirretään ylös kaivautuneet poikaset laatikkoon ja viedään rantaan, jossa ne vapautetaan. Projektin suojissa ei pidetä kilpikonnia, ellei sitten hoideta loukkaantuneita tai hoitoa vaativia yksilöitä. Tietoisuuden levittäminen on myös tärkeää.

Pääsimme siellä aidosti vaihtamaan tietoja, kun kysyin vinkkiä paikassa olevaan kätköön, jota en itse löytänyt. Kätkö ei ollut saatavilla 24/7, joten arvelin sen olevan JTP:n tiloissa, kuten olikin. Vain yksi vakituisesta henkilöstöstä tiesi kätköstä (tai kätköilystä ylipäätään) ja ainakin yksi innostui valtavasti harrastuksesta. Eräs heistä kysyi lähtiessämme, olimmeko mahdollisesti Suomesta (oli kuuostellut aksenttia) – hän oli viettänyt metsäopintojen parissa vuoden Joensuun yliopistossa, johon totesin, että sehän oli minunkin entinen yliopistoni. Maailma on pieni. 


                                                (Mitäkö on kätköily? www.geocaching.com)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti