Chiang Mai: viihdyimme pidempään

(Kohdetietoa Chiang Maista myös muualla tässä blogissa, etsi tunnisteilla)

Kaupungista tehdään monenlaisia retkiä ympäristöön. Erilaisia patikointimatkoja (sisältäen halutessaan myös elefanttiratsastusta ja koskenlaskua), pyöräretkiä ja liitoköysirataelämyksiä, mitä mekin kävimme vielä kokeilemassa. Flight of the Gibbon retki käsitti sademetsään tehdyn vaijeriradan, jossa roikuimme ja heiluimme erilaisia ratoja läpi kuin Gibbonit puiden latvoissa. Retkiä tekee tällä hetkellä kolme yrittäjää. Menimme alkuperäisen yrittäjän retkelle, koska se oli viidakkoisessa metsässä ja turvallisuusasiat olivat hyvällä mallilla. Toiset yrittäjät olivat metsässä myös, mutta kuulemamme mukaan erilaisessa harvemmassa metsässä. Olimme tyytyväisiä elämykseen! Turvallista mutta huimapäistä.

Muutama sananen myös markkinoista: kannattaa mennä, sillä siellä myydään halpatuontitavaran lisäksi myös erilaista käsityötä. Aika äkkiä erottaa mikä on mitäkin ja kauppatavaraa löytyy aivan laidasta laitaan. Samaten markkinoiden katumyyjien kojuista löytää jos jonkinlaista syötävää heinäsirkoista ja paistetuista toukista lähtien. Söimme useammasta kojusta eikä tullut mitään vatsanväänteitä mistään. Söimme mm. Chiang Mai sausage - oikein hyviää paikallisia makkaraa sekä joitain kiinalaisia nyyttimäisiä makeita leivonnaisia. Vanhasta kaupungista suosittelemme ravintolaa, jonka nimi on suomennettuna "riisikeitto 1 baht" eli Khao Tom 1 baht. Samalla kadulla oli myös muita hyvän näköisiä ruokapaikkoja. Katu lähtee suuresta Wat Pha Sing -temppelistä ja on nimeltään jokseenkin Ratchadamnoen road. Sama katu vei toisesta päästään ns. lauantaimarkkinoiden alkuun Tha Phae portille ja myös sunnuntaimarkkinat olivat sillä kadulla ja levittyen viereisille kaduille. Sangen tärkeä katu vanhassa kaupungissa siis. Kartat näkyvät olevan yleensä niin, että joki kulkee pohjois-etelä-suuntiin, ja näissä kaduissa tämä tärkeä katu kulkee itä-länsisuuntaan suunnilleen keskellä vanhaa kaupunkia.

Kuten mainittua, lauantaisin ja sunnuntaisin Chiang Maissa ovat markkinat. Kävimme pyörimässä molemmissa ja ostimme sekä käsitöitä että jotain pientä rihkamaa. Molemmat markkinat olivat elämys. Hinnoista ei tingitty, vaan tavaroista tai ruuista maksettiin juuri se hinta jonka myyjä ilmoitti. Sehän on tavallaan helpotus. Myös sittemmin Khao Lakin markkinoilla huomasimme tinkimisen vähentyneen.

Chiang Maissa on kuvailemani vanhan kaupungin lisäksi myös uudempaa ja hienompaa tienoota, esimerkiksi Nimmaheimin Roadin varrella oleva Maya kauppakeskus, jonka ovimies avasi meille oven vieden sotilaallisesti kättä lippaan! Sisältä löytyi kaikenlaista merkkiliikettä, josta ostin oikein mukavat laadukkaat täysnahkaiset sandaalit, muuhun hintatasoon verraten kalliilla hinnalla.

Aamiaiskahvilan löytyminen vanhasta kaupungista oli hankalaa, koska thairuoka ei aamusta maistunut. Useimmista kahviloista sai vain leivonnaisia tai jos jotain aamiaista oli tarjolla, se oli kehnohkoa. Tyypillisesti viimeisenä aamuna löysimme läheiseltä Singharat roadin pieneltä sivukujalta ihanan keitaan: aamiaista(kin) tarjoavan kahvilan, jossa oli vehreä puutarha vesiputousaltaineen - tosiaan pieni vihreä keidas muuten niin liikenteen saastuttamalta kolkalta. Samainen kahvila näytti muuttavan aivan hostellimme kohdalle Singharat roadille toisen sivukadun kohdalle (sen nimessä oli cafe, mutta nimeä ei tullut laitettua ylös), joten kannattaa käydä kokeilemassa, jos satutte niin sanotusti huudeille.

Chiang Mai on virkistävä poikkeus Phuketin ja Bangkokin jälkeen mitä tulee tuk-tukeihin. Siellä niillä oikeasti voi matkustaa, samoin kuin lavatakseilla jotka hoitavat julkisen liikenteen ja taksin välimuotona liikennettä. Pysäytät lavataksin ja kysyt onko se menossa sinne minne haluat. Jos on, kyyti maksaa 10-40 bahtia. Jos ei, odota seuraavaa. Kaikki Tuk-tuk kuskit eivät vie ostospaikkoihin vaan suoraan juuri sinne minne haluat. Tuk-tukeilla pääsi noin 100 bahtilla tai alle jo melko pitkälle.

Kaikkiaan parin yön kohteesta oleilumme venyi vaelluksineen viikkoon.

Chiang Mai - portti Pohjois-Thaimaan vuoristoon

Tiistai 18.11.2014

Tämän vuoden matkalla päätimme kirjoittaa muutaman päivityksen tähän vanhaan blogiin. Uuden blogin avaaminen olisi kovin suureellista muutaman päivän tähden, joten menköön tähän viimekertaisen reissumme perään.

Tällä kertaa kyseessä on siis kahden aikuisen kolmen viikon matka Thaimaahan. Vaikka kyseessä onkin rinkkamatka, meillä ei ole tarkoitusta reissata kovin paljon. Päivitämme tähän muutamia sellaisia paikkoja, joista ajattelemme että joillakin voisi olla iloa tai hyötyä lukea. Meidän rannalla makaaminen tai rantakatujen ruokapaikkojen analysointi jäköön väliin.

Tulimme Bangkokiin Finnairin lennolla, jonka olimme ostaneet heinäkuussa, noin 4 kk ennen matkaa. Lennot olivat 599 € jostain tarjouksesta napattuja. Sen jälkeen menikin pitkän pitkä aika, että matkasuunnitelmissa ei tapahtunut mitään. Elämässä kun joskus on niin paljon kaikkea. Noh, syksyn mittaan selkeytyi sellainen päätös, että tällä kertaa käymme edes lyhyesti kurkistamassa pohjoista Thaimaata. Olemme olleet Thaimaassa (ehkä) neljä kertaa aiemmin, mutta aina matkamme on suuntautunut eteläiseen Thaimaahan. Lennot Phuketiin ja siitä eteenpäin - sitä rataa. Ajattelimme ennakkoluuloisesti että pohjoinen ei meitä kiinnosta. No tämän jälkeen kyllä kiinnostaa!

Jatkolennon Chiang Maihin otimme pelkkänä menolippuna ja kriteerinä oli, että lennon pitää lähteä samalta International kentältä kuin mihin lento Suomesta tuli (BKK). Otimme Bangkok Airwaysin lennon, jonka hinta oli noin 50 € per henkilö. Lennolla tarjottiin lounas, palvelu ja matkaaminen oli ripeää ja ystävällistä. Kone oli keskikokoinen ja hyvässä kunnossa (ainakin päällisin puolin).

Matkasimme siis Chian Maihin, matkaa n. 750 km pohjoiseen. Tätä pidetään pohjoisen Thaimaan "pääkaupunkina" ja suurin kaupunkin se täällä onkin. Tämä provinssi on saman niminen ja hostellimme pitäjän mukaan täällä on Chian Maissa on 2 miljoonaa asukasta. Ihmiset ovat levittäytyneet kovinkin laajalle, koska emme ole nähneet montaakaan korkeaa taloa, valtaosa on 2-4 kerroksista pientä asumusta. Aasialaiseen tapaan kivijalassa on jokin liike (raviontola, kauppa, matkatoimisto, massage jne) ja ylemmissä kerroksissa ehkä asuntoja.

Tulimme Dozy House nimiseen hostelliin, joka on eräs todella monista paikallisista majoitusliikkeistä. Opaskirjan mukaan Chiang Maista löytää aina vapaa makuusijan sesongista huolimatta. Seikkaillessani majoituspaikkojen ihmeellisessä bittitaivaassa, löysin useampia hyviä arvosteluja saaneita paikkoja. Arvoin tällä kertaa pitkään hotellin ja hostellin välillä. Emme ole koskaan (tai juuri koskaan) nukkuneet hostellissa vaan valinneet keskitason hotellin. Tällä kertaa mietin että mitäpä jos otammekin hyvät avostelut saaneen hostellin puoleen hintaan hotelliyöhön verrattuna? Dozy House (www.dozyhouse.com) sijaitsee vanhassa kaupungissa keskeisellä paikalla mutta pääkaduilta syrjässä. Tällä hetkellä kahden hengen huoneen saa n. 25 € hintaan yöltä. Täällä ei pauhaa musiikki eikä melua liikenne - mitä nyt ohuiden seinien läpi joskus jotain kuuluu, lähinnä askelia yläkerrasta tai viereisen koulun opettajan paasausta ikkunan kautta.

Ensimmäinen, tulopäivämme meni täällä kuten kaikki tulopäivät yleensä aikaeron jälkeen: pienessä koomassa. Torkuttiin pienet päiväunet, asettauduttiin aloillemme ja käytiin ulkona syömässä. Ravintolan haku ei kiinnostanut joten kysyin hostellin pitäjältä voisiko hän suositella meille jotain paikkaa lähellä ja kävimmekin muutaman sadan metrin päässä paikallisessa pikkuravintolassa syömässä ihan hyvää yksinkertaista thairuokaa muutaman pöydän kokoisessa paikassa. Sen päälle hyvät unet.

Seuraavana päivänä kiertelimme muutamia suuria temppeleitä. Chiang Main vanhassa kaupungissä ei voi kävellä pitkään näkemättä temppeleitä ja kartan kanssa kävimme muutamissa suurimmissa. Paljon jäi vielä käymättä eivätkä ne ole kaikki saman näköisiä, joten mielenkiinnolla odotan vielä näkeväni uudenlaisia tulevina päivinä.

Emme kuitenkaan tuleet tänne varsinaisesti tutustuaksemme kaupunkiin päästä varpaisiin, vaan meillä oli erilaiset seikkailut mielessä. Järjestyksessä toinen niistä (kaupunkipyöräily) jää kyllä kokematta. Kiitos mutta ei kiitos. Kyllä pyöräily on mainittu monessa oppaassa ja hostellikin vuokraa pyöriä, mutta ei tuonne liikenteen sekaan ihan oikeasti uskalla mennä. On se vaan niin aasialaista. Vilkas katu jossa autoja omilla kaistoillaan, kaksipyöräisiä milloin kaistoilla ja milloin tien reunuksia päristellen ja jalkakäytäviä vain satunnaisesti joten jalankulkijoita vielä katujen reunuksien reunuksilla. Meidän laskuopin mukaan autokaista +50 cm, rinnakkain autolle, mopolle, pyörälle ja jalankulkijalle - se vaan ei riitä!

Järjestyksessä ensimmäinen (vuoristovaellus ja telttailu) sen sijaan toteutuu kun sen olemme etukäteen varanneet. Näitäkin järjestäjiä löytyy moneen makuun erilaisilla aktiviteeteilla, mutta me halusimme jotain muuta kuin elefanttiratsastusta ja koskenlaskua - kaikella kunnioituksella niitä lajeja kohtaan, mutta jotain vähemmän turisteille järjestettyä ja enemmän luontoon liittyvää. Ja sitähän me saimme!