Viimeinen rantapäivä Tiomanilla

Perjantaina 26.4.2019

Tänään lähdimme snorklaamaan oman rannan kahdelle kivisemmälle kohdalle rannan puoliväliin ja toiseen (laiturinpuoleiseen) päähän. Heti lähtiessämme näimme hämmästykseksemme luonto-ohjelmista tutut jäljet rantahiekassa:

Seurasimme jännittyneinä jälkiä ylemmäs rantaviivalla ja kappas: siellä näkyi lapioitu laakea kuoppa (osin täytetty), joten JTP (Juara Turtle Project) on käynyt taas ahkeroimassa ja siirtämässä pesän turvaan! Palattuamme snorklaamasta kävimme aitauksella ja sinne oli tullut peräti kaksi uutta pesää yön aikana. Toisesta pesästä he olivat saaneet klo 03 soiton jostain lähisaarelta paikalliselta asukkaalta – ja tietenkin lähteneet heti kaivamaan sitä ylös. Tämä Juaran pesä, jonka jäljet mekin näimme, oli tämän kauden ensimmäinen tällä rannalla. Juttelimme vapaaehtoisen kanssa, jonka mukaan viime kaudella oli tullut vain 21 pesää kaikkiaan. Nyt on oikeastaan vasta toinen kuukausi meneillään ja ollaan jo kuudessa, ilmeisesti on odotettavissa edellistä parempi munintavuosi.

Sen verran vielä snorklauksesta, että rannan puolivälissä kuin myös toisessa päässä löytyi hyviä paikkoja, joissa korallia oli vielä jäljellä ja kaloja samoin. Näimme uusista lajeista kaksi erilaista rauskua, pienen värittömän ja suuremman, jossa oli kauniit kirkkaansiniset täplät. (Jos et muista miltä rausku näyttää, mieti valtavan nuijapään ja räiskäleen risteytystä) Bongasimme myös JTP:n korallin istutuskokeilut, jossa pieniä korallinpaloja on kiinnitetty betonimöykkyyn, ilmeisesti katsovat voiko korallia lähteä leviämään sellaisesta asetelmasta. Kahdestaan snorklaamisessa on retkeen verrattuna hienoa se, että suunnat ja ajat voi päättää itse, eikä ole liiemmin muita ihmisiä tai veneitä samoilla apajilla. Välillä kalojen elämän seuraaminen on aika meditatiivista, voi vain kellua meressä kasvot alaspäin ja ihmetellä niiden puuhia.

Pakollinen ruokainfo loppuun: söimme tänään sekä lounaan että illallisen Hamdan beach cafeessa. Oli taas hyvää ja maukasta. Lounaalla syöjiä oli paljonkin, mutta koko illan satoi ja ruokapaikat olivat pitkälti tyhjiä (resortteja ja sukelluspaikkoja lukuun ottamatta).

Hamdan Beach Cafe

Viimeinen päivä Tiomanilla oli tässä, reissu jatkuu. Lähdemme seuraavaksi kansallispuistoon viikonloppua viettämään nettiyhteyksien ulottumattomiin, joten palaan linjoille aikaisintaan maanantai-iltana.

Resorttimme Coconut Grove rannalta kuvattuna

Panoraama rannalta laskuveden aikaan

Kilpikonnan pesä

Torstaina 26.4.2019

Varoituskylttejä rannalle

Yöllä oli satanut ja sadetta riitti vielä koko aamupäiväksi, väliin tauoten, väliin rankempana. Istuskelimme pienessä sateessa rannalla kaislakatosten alla lukemassa kirjaa. Teimme pientä kävelyä vesirajassa (eipä tarvinnut pelätä auringossa palamista). Näin kilpikonnaprojektin pesäaitauksessa paljon väkeä ja toimintaa. Päätimme mennä katsomaan, ehkäpä jokin ryhmä on tullut maahan kaivettuja pesiä katsomaan.

Kurkistimme verkon takaa puuhia, maassa oli kuoppa! Aamuyön partio oli havainnut viherkilpikonnan (Green turtle) pesän ja munia oltiin juuri hautaamassa hiekkaan! Munat haudataan samaan syvyyteen, minne niiden emo oli ne haudannut, joko aurinkoon tai varjoon, riippuen alkuperäisestä sijainnista. Meidän kutsuttiin myös kurkistamaan munia: siellä ne pötköttivät suojassaan kuin golfpallot. Kahden kuukauden kuluttua sieltä 80 % munista kuoriutuisi. Kolmekymmenen vuoden kuluttua, vuoden 2050 paikkeilla – toivottavasti – niistä pari olisi selvinnyt aikuiseksi ja palaisi alkuperäiselle munintarannalle hautaamaan omia munia. Onnea matkaan pikkuiset!

Pesä uudelleen hiekan sisällä (melko syvällä, mitä kuva ei kerro)

Kun nyt vihreydestä oli puhetta kilpikonnien lajinimen kohdalla, tulee mieleen saaren hieno vihreä kierrätyssysteemi. Täällä tosiaan on esimerkillisesti ahkerassa käytössä olevia kierrätysastioita, omansa lasille, tölkeille, muovipulloille ja sekajätteelle. Kierrätyspisteitä oli useita, joissain saattoi olla vähän erityyppisiä astioita. Astioiden lisäksi kylteissä oli ohjeet mitä kyseiseen astiaan on tarkoitus laittaa. Biojäte pyydettiin kompostoimaan. Jokin astia jäi meille ohjeista hieman epäselväksi (miksi General waste -astiaan laitetaan mm. muovipussit, miksi yhden astian kyljessä lukee pahvi mutta kyltissä General waste jne), mutta ehkä paikalliset tietävät miten täyttää nämä. Saarella on paljon vähemmän roskaa kuin Thaimaan tai Vietnamin saarilla olemme nähneet, mutta toisaalta onhan tämä luonnonsuojelualuetta. Sen sijaan meidän hotellimme alueella ei ole yhtään ulkona olevaa roskista, mielellään poimisi rannaltakin roskan jos sellaisen näkisi, jos astioita olisi.

Näin tänään pullojen ja tölkkien astioiden tyhjennyksen ja sitä oli mukana hoitamassa eräs kilpikonnaprojektin työntekijä, joten liekö kierrätys myös heidän saarelle tuomaansa? Myös rantaa siivotaan ja sitä lakaisemassa käy ”siivouspartio”, joiden puseron selkämyksessä lukee sama nimi kuin jäteastioissa. Samat hemmot ovat olleet siistimässä tienvarsia ja lakaisemassa märältä sementtitieltä pois isoja lehtiä. Märkä tie näyttää tulevan aika liukkaaksi täällä, eilen näimme sateen jälkeen tienmutkassa kaatuneen mopedistin.

Vuokrasimme päivällä hotellilta pyörät ja pyöräilimme kaikki tämän kylän tiet läpi. Niitä on tämä noin 2 km kilometrin mittainen kylätie ja muutamia siitä lähteviä pistoja sisämaahan päin. Niistä havaitsimme, että tällä kohtaa saarta maastossa on pieni tasainenkin platta (arvioini mukaan noin 1 neliökilometrin suuruinen alue) ennen jyrkkää nousua ylöspäin ja rantatien lisäksi asutusta löytyy jonkin verran myös sisempää. Täällä on pieni islamilainen moskeija, joka on ehkä rakennettu vuonna 2003, jos oikein tulkitsin. Melko uuden näköinen se onkin. Ajaessamme ohi kuului sisältä rukouslaulun ääntä. Vastaamme yksinäisellä tienpätkällä (minne turistit varmaan harvemmin osuvat) tuli yksinäinen pieni reppuselkäinen poika, joka kohdallamme pisti juoksuksi pelokas ilme kasvoillaan. Pelottavat valkoiset jätit pyörinensä…

Kylänraittia

Pyöräretkellä tavattu lisko, jotka kasvavat saarella suuriksi

Osa lapsista tuntuu meitä pelkäävän, osalle sen sijaan on suurta huvia huudella tervehdyksiä ja vilkutella iloisesti. Mersingissä eräs isä yritti väkisin saada pientä poikaansa koskemaan minua (tuottaisiko se onnea vai mitä ihmettä?) kaupan kassajonossa. Poika itki ja huusi kauhuissaan ja isä yritti väkisin työntää pojan kättä minua kohti. Peräännyin harmissani, en halua olla mikään lapsia pelottava onnen taikakalu tai mikälie. Samaan törmäsimme Saigonissa, sangen epämiellyttävää. Molemmissa tapauksissa lapsen isiä asia sen sijaan tuntui suuresti huvittavan ja he suhtautuivat yritykseen suurella innostuksella. Minun puolestani olkoot lapset sitten mieluummin epäonnisia kuin valkoisesta tädistä tai sedästä traumatisoituneita.

Tänään on syöty hyvää rotia (suolaista ja makeaa) Hamdan Beach cafeessa (aivan lähellä rannan pitkää laituria) ja rannalla avogrillissä grillattua kokonaista kalaa ja kanankoipia Rainbow cafe Juarassa. Molemmissa oli oikein hyvät ruuat, lämpimät suosittelut. BBQ Grilliruokaa saa parhaiten tilaamalla sen jo päivällä, niin säästyy pitkähköltäkin odotukselta.