Kiersimme aamupäivällä Koh Lipen saarta ja etsimme samalla uutta majapaikkaa, nykyinen on varattu kahdeksi yöksi. Saarella on paljon korkeuseroja ja saimme käveltyä itsemme aivan läkähdyksiin. Kuulemani mukaan saarella asuu ja suoraan tai välillisesti turismista hankkii elantonsa noin tuhat alkuperäisasukasta eli merimustalaista. Tämän lisäksi töihin on tullut ihmisiä Thaimaan mantereelta ja Malesiasta toinen tuhat. En osaa arvioida turistien määrää, mutta näkemäni perusteella majoituskapasiteetista olisi käytössä noin puolet, kausi on vasta aluillaan. Huippusesongin aikaa täällä on kaikkiaan kuulemma noin 5000 ihmistä. Saaren hiljaisemmissa osissa on vielä täysin tyhjiäkin majoituspaikkoja.
Majoitus kaikkiaan on täällä hyvin vaatimatonta, mutta joitain hienomman näköisiäkin paikkoja on. Suurin osa näyttäisi olevan tämän tasoista huonetta kuin meillä nyt: bambumaja / puurakenteinen maja tolppien päällä ja sen takaosaan valettu pieni kylpyhuoneen virkaa toimittava kyhäelmä. Viilennys toimii tuulettimella ja sähköä tulee ehkä vain pimeään aikaan. Huonetta ei siivottu päivittäin, lakaisimme itse terassille kantautuvaa valkosita hiekkaa pois, mutta sitä pyöri muutenkin koko ajan jaloissa. Petivaatteina oli "tataminsuojuslakana" ja jonkinlainen päiväpeitto, ei varsinaista lakanaa, mikä oli selvä puute. Paikan ehdoton valtti Lipellä oli sijainti ja se näkyi majoituskuluissa. Pelkkää majoitusta ajatellen hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan eli on aivan liian kallis. Sijainti päärannan tuntumassa mutta omalla rannalla, on Sanom Beachin valttikortti. Eri asia sitten on, haluaako siitä maksaa.
Yöt olivat aika sopivia nukkua pelkällä lakanalla, kun on muutenkin lämpimästä nauttiva ihminen. En kokenut öitä liian kuumaksi nukkua ilman ilmastointia, mittari puuttuu mutta arvioimme että huoneessa on ehkä noin +26. Emme kaipaa öisin ilmastointia, päivällä ja alkuillasta huone on tavattoman kuuma, mutta eihän täällä käydä muuta kuin vaatteita vaihtamassa ja suihkussa. Vaatteet ovat kosteampia ilman ilmastointia ja tämä läppärikin sekoili jotain eilen ja mietin että joko jää bloggaaminen tähän, mutta tokeni sentään.
Vaihdoimme kahden yön jälkeen rantabungalowimme pieneen "rivitalobungalowiin" keskemmältä saarta ns. pääkadun varrelta Baan Kasirin-nimiseen resorttiin. Voi kuulostaa omituiselta, mutta muutimme hiljaisempaan ja kätevämpään paikkaan, samalla myös majoituksen taso nousi. Maksamme täällä kahdesta huoneesta yhteensä alle 40 e/yö, hieman vähemmän kuin rannalla perhebungalowista ja sanoisin että hinta-laatusuhde on nyt osapuilleen kohdallaan. Rantabungalowiin kuului musiikkia iltaisin kaikuen vettä pitkin korkealla sijaitsevaan majaamme keskiyöhön asti, tosin ei häiritsevällä volyymilla, mutta kuitenkin. Täällä keskemmällä saarta jää vaille aaltojen pauhinan tuutulaulua, mutta tilalle saa sen, että kaikki on kätevästi aivan lähellä. Tosin näitäkään huoneita ei siivottu kahden yön oleskelun välillä. Ei se muuten, mutta kun wc:ssä on ilmoitus että wc-paperia ei saa heittää pönttöön, niin roskiksen tyhjentämisen luulisi kuuluvan jokapäiväiseen rutiiniin, mutta ei näissä paikoissa. Samoin rivitalon bonuksiin kuului myös aamuyön wc-käynnin yhteyteen ajoittuva torakkajahti, mutta sitähän voi kai sattua missä vaan. (Jahti päättyi muuten 5-0 torakan hyväksi, sen kadotessa lopulta takaisin viemäriin. Vikkelä eläin, niin isoksi kuoriaiseksi) Monet pienet ruokapaikat ovat rivitaloresortissa sopivasti ulottuvilla. Saaren molemmat pitkät rannat ovat nekin viiden - kymmenen minuutin patikoinnin päässä ja vanha rantakin olisi käytettävissä jos sinne haluaisi patikoida. Sieltä oli reilun kilometrin matka tänne useimpien rantaruokapaikkojen ja pääkadun palveluiden äärelle. Tätä paikkaa voimme suositella, mutta toiveita sijainnin suhteen kannattaa todella miettiä etukäteen - tai ottaa ensin huone vain yhdeksi yöksi jos ei tule korkean sesongin aikaan.
Seuraavana päivänä kävimme veneretkellä eri Tarutaon luonnonpuiston saarilla. Korallit olivat suurimmaksi osaksi värittömiä, joukossa kuolleitakin, mutta kaloja oli kohtalaisesti liikkeellä. Varsinaisen snorklaamisen sijasta tarkoitus olikin päästä näkemään luonnonpuiston muita saaria. Ne olivat mukavia pieniä saaria, mutta mitään erityisen hohdokasta ei matkalle sattunut. Hohdokkain ja pelottavin kokemus löytyi ensimmäisestä snorklauspisteestä, Jabang nimisestä merestä kohoavasta koralliriutasta, jossa ei ollut mitään veden pinnalle asti ulottuvaa. Ihmettelimme ensin minkä vuoksi kohta oli aidattu köysin ja poijuin, mutta se selvisi meille kohtuullisen pian. Laskeuduimme mereen ja kuski viittoili meitä menemään köysien sisään. Näin teimmekin ja aloitimme snorklata. Jossain vaiheessa huomasin, että en liiku minnekään vaikka uin rivakasti. Kaikin voimin kroolaten onnistuin etenemään keskelle aluetta ja pysyttelemään siinä paikallaan jonkin aikaa. Ensimmäinen kokemukseni voimakkaasta merivirrasta! Luovuin melko pian ja hilasin itseni köysien avulla takaisin veneeseen, ei mikään erityisen miellyttävä kokemus. Köysikin tuntui välillä menevän syvemmälle pinnan alle tai mahtoiko virta viedä minua ja köyttä sinne, en tiedä. Enää en ihmettele tarinoita merivirtojen mukana ajautumisesta - yhtä hyvin voi kroolata rivakkaa jokea kosken alapuolella vastavirtaan. Veneeseemme hilautui myös eräs japanilainen, joka oli ajelehtinut sinne (ilman räpylöitä vielä) eikä päässyt enää takaisin vastavirtaan omalle veneelleen.
Seuraavat kohteet olivat rauhallisissa vesissä, vaikka ihan lähellä olivatkin. (Miten meressä voi olla niin paikallisia virtauksia?) Kävelimme Koh Hin Ngamin mustilla pyöreänsileiksi hiotuneilla kivillä, snorklasimme Koh Yangilla, söimme piknik-lounaan Koh Rawilla ja kävimme Koh Adangin rannalla ennen Lipelle paluuta.
Mitä mieltä Lipesta tai Tarutaon luonnonpuistosta? Tarutaon luonnonpuisto oli joltinenkin pettymys. Minulla oli selkeästi suuremmat odotukset ja ehkäpä olen käynyt niin suurenmoisissa snorklauspaikoissa, että keskinkertaiset ovat pettymys. Tai ehkä hain sieltä vääriä asioita. Ehkä kuitenkin olen luontokohteiden osalta enemmän "sademetsä ja luola" kuin "valkohiekkainen santa" -ihminen? Lipe taas oli jonkinlainen positiivinen yllätys. Olin kuitenkin odottanut pilattua saarta ja ihmistungosta. Löysin kyllä ihmisen infrastruktuurin, mutta luontoa ei ollut mielestäni pilattu eikä paikka ollut mikään biletyspaikka, jossa en olisi viihtynyt. Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus, mutta en tiedä menemmekö koskaan sinne uudestaan, se on nyt nähty.
