Singaporen monet kasvot

LAUANTAI 8.12.2012
Viimeinen matkapäivä oli äärimmäisen täysi aamusta iltaan. Heräsimme Khao Lakissa ennen kuutta aamulla aamiaiselle ja lähdimme seitsemän aikaan taksilla kohti Phuketia. Olimme varanneet tilataksin etukäteen. Khao Lakin pääkadulla on takseja ”Cheaper than hotel” kyltillä varustettuna ja firma mainostaakin siinä takseja lentokentälle halvemmalla kuin hotellista varattuna.

Lähdössä oli taas kerran oma haikeutensa, vaikka ajatuksena on palata sinne uudelleen, niin paljon tykästyneitä olemme Khao Lakin moneen hyvään puoleen. Myös hotellimme Sunset Resort on erittäin suositeltava, erinomainen hinta-laatusuhde! Vähän edullisemmalla hinnalla saa hienommankin hotellin vertailussa kestävät puitteet ja palvelut.

Kone nousee Phang Nga lahden ylle, jonka maisemat ovat epätodelliset tästäkin perspektiivistä.

Lento Phuketista Air Asian siivin Singaporeen meni aikataulussa ja sujuvasti. Yhdensuuntainen lento maksoi noin 80 euroa / henkilö. Lentojen hinta riippuu sen ostamisen ajankohdasta ja hinta kallistuu aina mitä lähemmäs ajankohtaa tullaan (vai tietynhintaisia paikkoja on tietty määrä?). Jätimme matkatavarat Singaporen kentän säilytykseen (3 isoa pakaasia ja 3 pienempää, säilytysymaksu noin 15 e) ja lähdimme kaupungille. Suuntasimme suoraan Singaporen kauppakadulle, Orchard Roadille.

En tiedä mitä odotin, jonkinlaista aasialaista torikauppiaiden hullunmyllyä, mutta toisin kävi. Leveä ja pitkä kauppakatu kimalsi toinen toistaan kiiltävämpiä ostoskeskuksia: Cartier, Dior, Dolce & Gabbana, Giorgio Armani, Luis Vuitton, Gucci, Ralph Laurent, Prada… äimistelimme niitä kuin sadun maalaishiiret kaupungissa. Olimme pökertyä nälästä ja paikka oli aivan väärä ruokapaikan etsimiseen. Lopulta päädyimme jonotuksen jälkeen erään ostoskeskuksen kuppilaan, jossa söimme mikro-eineksiltä maistuvan ja illallisen arvoisen lounaan. Saimme toisen jonotus-session jälkeen Starbucksin kahvilasta istumapaikat ja joimme valtavat ämpärilliset kahvia.

Tämän virkistäminä jaksoimme vielä mennä katsomaan kuudelta illalla aukeavaa iltatoria Chinatowniin (lähin metropysäkki on myös nimeltään Chinatown). Olimme taas aivan erilaisessa maailmassa kapeilla kaduilla kaikenlaista krääsää pursuavien kojujen joukossa. Sieltä löytyi myös Tintti-kauppa, jossa myytiin kaikkea Tintti-sarjakuviin liittyvää oheistuotetta sekä itse sarjakuvia tietenkin myös. Esimerkiksi taidokas pienoismalli Tintistä, kapteeni Haddockista ja Milousta aavikolla vaeltamassa olisi irronnut mukaan parilla tuhannella eurolla… Huih.

Ostimme muutamia puisia viuhkoja, erään karmaisevan pienen kiinalaisen porsaan (eräälle porsaita keräävälle tutulle) sekä eksoottisia kiinalaisia puna-kultaisia kirjekuoria häälahjarahoja varten. Orchard Roadilta emme ostaneet mitään.

Kiinalainen kaupunginosa oli temppeleineen ja tavarapaljouksineen todella mukavan tuntuinen kaupunginosa ja siellä olisi ollut paljon mukavan näköisiä ruokapaikkoja. Olimme siellä enemmän kotonamme kuin kiiltävällä Orchard-Roadilla. Tällä kertaa jäi maistamatta muun muassa sammakot, käärmeet ja kilpikonnat, joita näimme lautaselle pääsyä odottamassa. Ravintoloista sai myös perinteisempiä kiinalaisia annoksia, mutta harmiksemme olimme ravittuja aiemmilla ”eineksillä” emmekä jaksaneet sillä hetkellä jäädä syömään. Raahustimme lentokentälle vievän vihreän metrolinjan varteen ja takaisin kentälle.

Vinkkinä Singaporen lentokentän palveluista vielä se, että siellä on erilaisia lepohuoneita ja virkistäytymispaikkoja jos lentojen väliin jää aikaa. Lentokenttä tarjoaa myös maksuttoman bussikierroksen kaupungin nähtävyyksien ympäri, jota emme tällä kertaa käyttäneet kun tarkoitus oli ostella jotain. Ehkä järkevämpää jälkikäteen ajatellen olisi ollut syödä lounas lentokentällä ja mennä pelkälle kiertoajelulle, mutta valitsimme ostosmahdollisuutta ajatellen näin.

Lento kotiin lähti keskiyön kynnyksellä, ajoissa ja sujuvasti kuten kaikki muukin liikkuminen matkalla. Olimme kotona 3,5 viikkoa lähtömme jälkeen. Lähdön hetkellä taaksemme jättämä syksyinen kotipiha oli saanut lumipeitteen ja sandaalit haukkasivat armotta lunta. Kirjoittelen viimeisiä matkamuistoja kotisohvalta viileässä ja nenään kuivalta tuntuvassa huoneilmassa. Matka on takana ja taas kerran palaamme roppakaupalla kokemuksia rikkaampana. Toisaalta oli jo hyvä aikakin palata, toisaalta kaipuu maailmalle jäi. On se ihme juttu. Vai onko? Kiitos teille tutuille lukijoille, jotka jaoitte matkamme kotoa tai työpaikoilta. Toivottavasti tästä blogista olisi iloa jollekin omaa matkaansa suunnittelevalle! Kiitos - Thank You - Terima kasih - Khop khun kaa!

Pyrin piirtämään todellisen maitse ja vesitse kulkemamme reitin tähän karttaan.

Larkinin ketunlenkki ja muuta kohdetietoutta

SUNNUNTAI 25.11.2012
Oli aika lähteä tien päälle ja kohti pohjoista. Päätimme johkaantua etukäteen Malesian puolella sijaitsevaan Johor Bahruun bussilla, koska junaliput ovat puolet halvempia ostettuna Malesiasta kuin Singaporesta. Saimme useita eri neuvoja mistä ja miten Johor Bahruun (JB) pääsisi, osa neuvoista oikeita ja osa aivan vääriä. Oikeitakin reittejä on useita, riippuen siitä mistä osasta Singaporea lähdet. Aivan Lavender hotellin lähettyvillä Queen streetillä on pieni taksi- ja bussiasema. Sieltä lähtee sekä Causeway link busseja että bussi nro 170, molemmat samaan JB suuntaan. Sieltä voi myös neuvotella itselleen taksin jos haluaa. Hinta on bussissa parin dollarin kieppeillä per henkilö. Bussilla ajetaan Woodlandsin checkpointiin, jossa noustaan kyydistä kaikkine tavaroineen ja käydään läpi rajamuodollisuudet ulos Singaporesta. Sitten takaisin bussiin, joka ajaa saarta ja mannerta yhdistävän sillan yli. Henkilöautojen kaistalla seisoi liikenne, mutta bussi meni joutuisasti omaa kaistaa ilman ruuhkia. Taas hypättiin tavaroineen pois bussista, vuorossa rajamuodollisuudet, jossa saavutaan sisään Malesiaan. Sitten takaisin bussiin ja jatkoimme kohti määränpäätämme Larkinin asemaa. VÄÄRÄ VALINTA!

Pääsimme kyllä Larkinin "asemalle", mutta se oli jokseenkin yhtä paljon rautatieasema kuin Kannelmäen vanha ostari, suuri ja sekava se kyllä oli. Hukkasimme siellä puolisen tuntia raiteiden etsimiseen ja meitä ohjattiin useaan bussilippuja myyvään toimistoon ja taas taksiasemalle - kunnes vihdoin tajusimme että olemme aivan väärässä paikassa junaa ajatellen. (Sieltä olisi kyllä päässyt bussilla eri puolille Malesiaa, joten jos jatkaa matkaa bussilla, on kohde ehkä oikea). Jotta loppuosa tarinasta olisi mennyt oikein, olisi tullut jäädä viimeisten rajamuodollisuuksien jälkeiseen paikkaan - rautatieasema oli juuri siinä valtavassa kompleksissa. Noh, taksi toi meidät takaisin sinne ja meille jäi pari tuntia aikaakin käydä lounaalla ja kahvilla ennen junan lähtöä.

Sen verran vielä kohdetietoutta, että joskus rajamuodollisuuksissa ja busseissa menee jonottaessa paljon aikaa, koska väkeä käy töissä Johor Bahrusta Singaporen puolella, ja toisaalta taas väkeä käy paljon ostosmatkoilla Singaporen puolelta edullisessa JB:ssä. Kannattaa siis välttää ruuhka-aikoja, vaikka en osaa sanoa mitä ne tarkalleen ottaen ovat. Sunnuntai aamupäivä oli ainakin hyvin väljä aika matkustaa ja ilman Larkinin bussiaseman kiekausta aikaa olisi mennyt reilun tunnin verran. Ruuhka-aikaan kannattaa varata aikaa tuplasti tai triplasti enemmän. Bussit liikennöivät puolen tunnin välein 21.30 asti. Joten kannattaa myös harkita (varsinkin tiukemman aikataulun tai yöjunan suhteen) sitä vaihtoehtoa kuin me ensimmäistä kertaa tullessamme, että nielee tuplahinnan aiheuttaman karvauden ja nousee junaan jo Woodlandsista - tosin sinnekin matkasimme siis metrolla lentokentältä kaikkiaan yli tunnin ja siellä oli omat kiemuransa junaan mentäessä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että rajamuodollisuudet tulevat sijainniltaan muuttumaan (tämä oli tilanne syksyllä 2012), joten kannattaa varmistaa sen hetkinen tilanne. Rakentamista ja muutostyötä oli asemilla meneillään ja tuskin Singapore jättää Woodlandsiä vakituiseksi asemakseen, senverran omituinen oli sekä itse asema, että myös sen sijainti.

Ensimmäisen luokan junavaunu on erittäin tilava istua, penkit ovat mukavat vaikka melko rähjäiset; muovia repsottaa sieltä täältä ja ajan hammas on nakertanut joka paikkaa. Junassa jaettiin muovikoteloon pakattu pala banaani-kuivakakkua, joka oli kuulemma ihan hyvää (netissä lukikin että matkalla tarjotaan virvokkeita). Vessat ovat kohtuulliset varsinkin alkumatkasta. Kävinkin siellä melkein heti alkumatkasta ja nyt olen loppumatkan juomatta. Kuten viimeksi mennessä kerroin, junakyyti on kuoppaisempaa kuin kotiraiteilla ja pyttyyn sihtaaminenkin on siis vaikeampaa: arvaat varmaan loput. Mutta tässä vaunussa sai makeat päiväunet ja ilmastointi ei ole jäätävällä, siis kaikki hyvin.

Käytämme junallakin länsirannikon reittiä, koska itärannikon (eli Kaakkois-Thaimaan) seutu on siellä käytävän sissisodan vuoksi levoton. Itärannikolla Malesiassa taas on kuulemma ollut kovasti myrskyjä ja huonoa säätä luonnonvoimien järjestämänä, onneksi tämä oli tiedossa jo etukäteen ja nämä selityksenä sille, miksi pysyttelemme koko matkan länsirannalla.

Ilta piemenee täällä noin seitsemän aikaan illasta. Uusi raja tulee eteen pimeässä yöaikaan, joten on aika summata kokemuksia ja ajatuksia Singapore - Malesia osuudesta. Kaksi sanaa: kannatti tulla. Kaksi lisää: tullaan uudelleen. Siinä varmasti pähkinänkuoressa 12 päivän kokemus. Singaporessa olisi voinut viettää vielä lisää aikaa (nyt olimme 2 yötä), Kuala Lumpurin 4 yötä taas olivat riittävät. Hotellin vaihto eri alueilla oli virkistävää. Pangkorissa olisi mennyt pari yötä lisää (nyt 3 yötä), mutta lompakko olisi pakottanut vaihtamaan siellä yöpaikan edullisempaan. Rannat olisivat olleet mukavat loikoilla ja uida vielä pari päivää. Kovin pitkää aikaa emme pelkästään siellä olisi halunneet viettää, varmaankin erilaisten ruokapaikkojen puute olisi pidemmän päälle rassannut (kun Bavannin kokkauksia ei olisi ollut taloudellisista syistä voinut syödä loputtomiin), myös hyvät ranta-alueet olivat aika pienet.

On tietenkin vaikea sanoa mitään siitä mitä ei nyt koettu, mutta etukäteisten tietojen mukaan Penangin saari olisi mukava nähdä ja siellä viihtysi varmaan ainakin sen viikon verran. Tässä joitain ajatuksia, lähinnä omiin tarpeisiini soveltuvin neuvoin. Uuteen (ja ehkä rosoiseen) paikkaan mennessä voisi olla hyvä varata vain pari ensimmäistä yötä ja etsiä sitten paikan päällä mukavalta tuntuva paikka. On niin monia huomioon otettavia asioita mitä ei etukäteen ajateltuna osaa ottaa huomioon: suurimpana erilaiset kulkuyhteydet ja paikkojen meluisuus. "Hyvät kulkuyhteydet" tarkoittaa joskus juuri sitä, mutta joskus et halua matkustaa juuri sinne. Linja-autoasema voi olla lähellä, mutta lähtevätkö bussit haluamaasi suuntaan juuri sieltä? Se selviää suuremmissa paikoissda yleensä vasta paikan päältä, ellet ohjelmoi reittiäsi loppuun asti valmiiksi. Pienissä paikoissa kulkuyhteyksien merkityskin on pienempi. Jätä jonkun verran valinnan vapautta matkallesi, joskus saat matkaltasi kutkuttavan idean, mutta liian valmiiksi hiottu aikataulu estää sinua menemästä sinne. Toisaalta aivan avoin aikataulu voi johtaa siihen, että rantaelämän sijasta haaskaat kokonaisia päiviä netissä hotelleja etsien ja reittejä hakien. Joten valmistele matkaa, selvitä tietoja, varaa ja järjestä varsinkin suositut ja täydet kohteet etukäteen.

Singapore Slingiä Rafflesissa

Lauantaina oli suunnitelmissa kaupungilla kävelyä ja ihmettelyä. Kävimme ostamassa liput valmiiksi Singapore Flyeriin, joka on suuri "maailmanpyörä" keskustassa Singaporen eteleäisellä rannalla. Yksi pyörähdys kestää 30 minuuttia ja korkein kohta oli 165 m meren pinnasta, hyvä näkymät siis. Kirjoittelen tätä Johor Bahrun rautatieasemalta tekstitiedostoon ja päivitän tämän blogiin ilman kuvia. Kuvat tulen lisäämään myöhemmin, koska niiden siirtäminen kestää.

Taas kerran noudatimme Helin vinkkiä ja kävimme juomassa Raffles hotellin Long baarissa alkuperäiset Singapore Sling cocktailit, söimme maapähkinöitä ja heitimme kuoret lattialle kuten kaikki muutkin. Pöytää joutui jonottamaan ja juomasta sai maksaa, mutta olihan se hyvää ja sai kuunnella historian siipien havinaa, englantilaisten maailmanvalloittajien jalanjäljissä.

Selvittelimme myös bussimatkaa Johor Bahruun (miten se osasikin olla monimutkainen!) ja sitten lähdimme poikaa vastaan lentokentälle, hän liittyisi nyt kahden viikon loman ajaksi seuraamme. Lento tuli ajoissa ja liikenne kulki joutuisasti. Lavender hotellin sijainti on kyllä ihan mahtava ajatellen sekä lentokenttää että busseja Johor Bahruun, voin suositella.

Kävimme yhdessä illalla syömässä Little Indiassa, tällä kertaa Madura nimisessä paikassa (saman kadun varrella kuin eilisiltainen ravintola): Butter chicken Masala, Chicken Chettinadu ja Madura's Mutton Masala riisin ja naan-leipien kera. Juomaksi tuorepuristettua appelsiinia, ananasta ja vesimelonia. Hyvää oli, vaikkakin karitsa ei ollut ihan yhtä nuorta kuin eilisiltaisessa paikassa, jota siis suosittelen vielä lämpimämmin.

Little India oli täynnä lauantaita viettäviä intialaistaustaisia pieniä ihmisiä. Kadut olivat täynnä, haettiin noutoruokaa tai tultiin ulos syömään, istuskeltiin kahvilla tai muuten vaan käyskenneltiin kadulla. Autoja oli ruuhkaksi asti ja päätimem kävellä ulos ja ottaa taksia vasta väljemmiltä vesiltä Flyerin luokse. Vaikka Singapore onkin aasialaisittain verrattuna melko kallis kaupunki, on taksilla ajo halpaa. Perusmaksu taisi olla 2 Sin$ ja puolen kaupungin halki ruuhkassakin teki vain noin 8 Sin$ - eli noin 6 e.

Singaporessa voi nautiskella suunnattomasta kaupungin puhtaudesta. Turvallisuutta valvotaan myös erittäin tehokkaasti, erilaisia varoituksia on asianmukaisissa paikoissa (kotimaata tehokkaammin!), kameravalvontaa on viljalti. Asemilla ei saa syödä eikä juoda, joten roskiakaan ei juuri näy missään. Roskikset ovat siistejä ja oma kotikaupunkin tuntuu tähän verrattuna aika rähjäiseltä, enpä olisi uskonut.
Flyeristä oli ihanat näkymät valoja tuikkivaan miljoonakaupunkiin (kuvat tulevat myöhemmin). Huomenna lähdemme kohti uusia seikkailuja, palaan linjoille parin päivän kuluttua!!

Little India

PERJANTAI 23.11.2012
Suomessa ei ole vielä aamu valjennut, mutta me olemme tehneet jo hyvän matkaa reissua Kuala Lumpurista kohti Singaporea. Matka on arviolta reilut 300 km ja tähän mennessä tie on ollut melko hyvää mottooritietä. Istumme taas ihan normaalissa 2-kerroksisessa bussissa, ei mikään hieno tai ylellinen vaan keskitasoinen perusbussi. Olimme pyytäneet paikat bussin etuosasta ja myyjä vakuutti niiden olevan, mutta paikat ovat kuitenkin melkein takana. Bussi on puolityhjä, mutta alkumatkasta joku kävi moneen kertaan ajamassa ihmiset oikeille paikoilleen istumaan ja koko etuosa on tyhjä. En oikein ymmärrä mikä tässä on takana, ellei sitten jostain matkan varrelta pölähdä isoa määrää ihmisiä kyytiin. Pöh. No, onneksi alkumatkasta suoraan istuimen yläpuolelta tullut kovaääninen musiikki on laitettu pois. Bussin piti lähteä klo 9.30, meille ilmoitettiin että paikalla pitää olla 9.15 tai jää kyydistä. Tasan 9.15 me marssimme kuljettajan perässä ilmoitetulta laiturilta ulos (2-kerrosbussit eivät mahdu maanalaiselle laiturialueelle), mutta odottelimme bussissa klo 10 asti ennen kuin pääsimme lähtemään. Poikkesimme vielä toisella linja-autoasemalla ja sitten lopulta pääsimme kunnolla matkaan. Matka-aika on noin 5 tuntia ja nyt ymmärrän miksi kovin tarkkaa aikaa ei kukaan sano. Mutta tämä riittää meille ja onneksi ei tässä vaiheessa ole kyse mihinkään jatkoyhteyteen ehtimisestä.

Kokonaismatka-ajaksi muodostui odotuksineen 7 tuntia joten koko päivän reissusta oli kyse. Bussiyhtiö oli Lionstar express, jota emme voi hirveästi suositella, bussi ei ollut ihan lupausten mukainen ja henkilökunta aika töykeää ja maksoikin hieman enemmän kuin mitä lipussa hintana lukee. Bussi jätti meidät iltapäivällä Singaporen Golden Mile complexin luokse valtavan tummanharmaan pilvimassan kertyessä taivaalle. Iltapäivä oli tuttuun tapaan hikinen ja tarvoimme rinkkoinemme kohti hotellia aika hikisissä tunnelmissa, lievästi sanottuna. Mitä lähemmäs hotellia tulimme, sen synkemmäksi kävi taivas, mutta ehdimme kuin ehdimmekin ensimmäisten pisaroiden kanssa samaan aikaan perille. Hotelli "V Hotel Lavender" (http://www.vhotel.sg/index.html) on suuri ja melko hieno kaupunkihotelli aivan Lavender nimisen metroaseman (lentokentältä tuleva vihreä linja) vieressä. Kartalle se on sijoitettavissa myös olevaksi kävelymatkan päässä "Little India" eli Pikku-Intiasta. Huone on aika hieno kolkohkolla pelkistetyllä tavalla ja ilmastointi toimii niin että jalat on huurteessa. Sille kyllä luvattiin tehdä jotain, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole mitään tapahtunut. Odottelimme suorastaan teatraalisen ukkosmyrskyn laantumista huoneessa. Leimahteli ja paukkui, koko näkymä ikkunasta hävisi harmaaseen sademuuriin.

Kävimme syömässä intialaista ruokaa Little Indian sydämessä Copper Chimney nimisessä paikassa (http://www.copperchimney.com.sg/) jota voimme lämpimästi suositella! Tätä muistaaksemme söimme kun jälkikäteen listalta katsoin:
Kolhapuri Kabab
Spicy chicken drumlets marinated with a secret marinate and skewered in the Tandoor.
Gosht Dopiaza
Mutton, fried onions and spices and cooked to tender perfection.
Lisänä: Riisiä, garlic naan ja roti. Juomana Tiger tuopit olutta. Hinta kahdelta n. 60 Sin$ eli n. 40e. Tätä taas söimme "ihan varmasti" ja jälleen kerran, kuva ei tee oikeutta herkuille:

Little India on pieni matalasti rakennettu alue korkeiden kerrostalojen välissä. Toivottavasti se olisi suojeltu, koska rakenukset olivat pääosin mukavan näköisiä vanhoja taloja. Seikkailimme siellä parin korttelin kokoisessa valtavassa Mustafa Centre nimisessä tavaratalossa, joka on muovipussin tekstin mukaan auki 24 h. Ostimme sandaalit ja aurinkosuojakertoimella 50 varustetun uima/snorklauspaidan. Kävelimme sitten hissukseen "Intiasta" hotellille yöpuulle.

Öinen kaupunkinäkymä sateen jälkeen

Singaporen läpi

TORSTAI 15.11.2012
Juna jolkottaa jo Singaporesta Kuala Lumpuriin. Olemme Johor Bahrussa, joka on ensimmäinen asema heti Malesian puolella Singaporen saatelta poistuttaessa. Täällä kuuluu vielä junanlähettäjän vislaus ja joku torvikin toitotti veturissa. Ei oikein tiedä missä ajassa ja paikassa sitä onkaan. Päivä on ollut raskas. Se sanottakoon, että lento ei ole koskaan mennyt noin nopeasti, että oli ihan ymmällään perille tulosta. Yölento ja 11 h meni kuin siivillä, lähinnä ilmeisesti nukkuen. Saavuimme kropan mielestä aamulla Singaporeen, mutta kellon mukaan se oli puoli kuusi illalla.
Lentokenttä oli siisti ja kaikki toimi hyvin. Laukut tulivat nopeasti. Mietimme siinä että millä mennä ja minne, keskustaan olisi tarkoitus päästä. Neuvoa kysyttyämme ajoimme ilmaiskuljetuksella toiseen terminaaliin, mistä lähti metro kaupunkiin. (Kiitos Heli: latasin antamaasi matkakorttiin rahaa ja olen kulkenut sillä sujuvasti tämän päivän!) Suosittelen jonkun matkakortin hankkimista jo lentokentältä, miehelle kun ostetaan aina kertalippu niin saa joka kerta sählätä sen automaatin kanssa ja pitää olla kolikoita tai 2$ / 5$ seteli, isommat eivät käy. Lentokentän automaatilla oli tosin avustaja, joka vaihtoi meille turisteille pienempiä seteleitä ja neuvoi miten automaattia käytetään. Matkakorttia (ladattu kortti tai kertakortti) näytetään automaatiin portilla kuten kotopuolessa ja samalla tavalla ulos mennessä, mitään hintaa ei tarvitse valita, joten se on todella helppoa.

Olin kuvitellut että metromatka kestää osapuilleen kuin Itiksestä keskustaan, mutta meillähän meni siinä ainakin puoli tuntia. Alkuun tuntu ihanlta seistä pitkästä aikaa, mutta loppumatkasta 15 kg selässä ja harteilla ei enää olutkaan niin ihanaa. Jäimme pois City Hall nimisellä asemalla, jonka olimme katsoneet risteävän sen metron kanssa, jota taas tarvitsemme rautatieasemalle pääsyyn. Nousimme asemalta ylös bisnes-henkiseen kaupunginosaan. Kävelimme umpimähkään pari korttelia ja osuimme ostoskeskukseen, jossa kävimme syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Yllättäen 2x pieni ruoka-annos ja 2x olut maksoi 55 $ eli miehen laskujen mukaan noin 40e. Hyvää se oli, niin tulista että suuhun koski ja hiki kihosi silmäluomista, mutta hinta kyllä yllätti.

Alkuun pöytään tuotiin jotain "rapulastuja" ja tulista dippiä. Skoolasimme Singha-oluella itsemme tervetulleiksi Singaporeen. Toinen pääruuan annos oli kanaa ja tuoretta thai-basilikaa ja chiliä, toinen kanaa ja tuoretta sipulia ja tsiliä. Puolitimme annokset. Kävimme ostamassa 7/11 kaupasta vettä ja pikkupurtavaa ja kysyin samalla lyhintä teittiä Woodlandsin check-pointiin, josta on tarkoitus nousta junaan ja hoitaa rajamuodollisuudet. Se ei ole varsinainen rautatieasema, mutta sieltä noustaan junaan. No, lyhintä reittiä ei yksinkertaisesti ollut. Menimme taas metroon ja se kesti uskomattomasti taas reilun puoli tuntia, seisoimme "kello 21 ruuhkassa" kuin sardiinit purkissa rinkkoinemme, käsipakaaseimme ja eväskasseinemme. En ymmärrä miten maantieteellisesti näin pienessä maassa voi tehdä matkaa ihan ripeästi liikkuen, mutta silti se kestää niin kauan.

Aikaa tulee varata todella reilusti kaikkeen uudessa paikassa. Lento oli siis noin 17.30 kentällä, muodolisuudet olivat tehokkaat ja nopeat ja silti olimme kaupungin pian löytyneessä ruokapaikassa vasta klo 20 ja klo 21 vielä matkalla rautatieasemalle! Metrosta vaihdoimme bussiin (bussit 950 ja 911 tulevat Woodlandsiin, matka maksaa 1,10 $ ja se maksetaan tiputtamalla tasaraha kuljettajan edessä olevaan laatikkoon tai käytetään sitä ladattavaa matkakorttia. Kuljettaja huuteli kun saavuimme asemalle ja kyllä siinä muutenkin olisi osannut jäädä pois, en ole varma jatkoiko bussi matkaa vai jäikö tuohon. Niin, ja jos maksat kortilla, muista leimata kortti myös ulos mennessäsi! (Ystävämme Helin vinkin mukaan: muuten seuraava menomatka maksaa kaksinkertaisesti)

Ajattelin kirjoittavani blogia valoisassa asemahallissa ehkä jäätelöä syöden (niin, täällä on noin 30 astetta lämmintä ja ilman kosteus on sitä luokkaa että vesi on seuraava vaihe tästä), sen sijaan saavuimme asemalle klo 22 ja istuimme Woodlandin radan-ylikäytävässä (se joka on mennyt Ylä-Malmilta Ala-Malmille radan yli, tietää mistä puhun) kovalla penkillä ja odotamme että kello tulisi 23 ja rajamuodollisuudet voisivat alkaa.

Meillä on tämä luxus hytti nyt mennessä, kerrospeti ja oma wc-suihku. Sana 'luxus' on kuitenkin suhteellinen, hytti on vanha ja vähän ränskä, mutta puhdas. Lakanat olvat puhtaat ja sänky pehmeä, noin 185 cm pitkä. Pyyhettä ei ollut, mutta konnari sanoi että "servant" tuo sen myöhemmin. Hetken kuluttua saimmekin voimakkaasti hajustetut ihanan pehmeät ja suuret pyyhkeet. Vettä tuli hyvällä paineella ja sai peseydyttyä. Hyvää yötä!

Singapore here we come!

Täältä tullaan - oletko valmis?!

Ensimmäinen etappiimme Singaporeen saavumme illalla, joten laitan jo täältä kotoa käsin muutamia kohdefaktoja näkyviin. Tässä siis seuraavan kuukauden karttamme:

Kohdefaktoja:
Maantieteellisesti olemme kaakkois-aasiassa Malakan niemimaalla, itsenäisessä Singaporen kaupunkivaltiossa. Singapore on tasavalta, piskuinen saari pitkän niemimaan eteläkärjessä, vain piirun verran päiväntasaajalta. Singapore on suunnilleen pääkaupunkiseudun kokoinen, väkiluku ilmeisesti vähäisempi kuin Suomessa, joskin vierailijoiden määrä on varmasti suurempi.

Singaporen ilmasto on trooppinen eikä vuodenaikoja ole. Noin puolet alueesta on viheraluetta, mikä on suuri yllätys mulle, luulin että paikka on ihan pelkkää pilvenpiirtäjää ja muuta bisnesmaailman rakennusta. Alkuperäisestä trooppisesta sademetsästä ja magrovealueesta on jäljellä vain pienet luonnonsuojelualueet. Sadekausi taitaa olla sielläpäin juuri tällä hetkellä, joten kovia ja lyhyitä sateita odotellessa...

Matkan järjestelyt ovat tällä kertaa vielä vähän vaiheessa, mutta aasian maissa kaikki on aina sujunut erittäin hyvin ja lähdemme turvallisin mielin vaikka kaikkea ei olekaan etukäteen järjestetty. Kaikki järjestyy!