Kampung Morten

Keskiviikkona 1.5.2019

Lähdimme aamulla kävelemään kaupungille. Kuten eiliseltä päivältä mainitsin, joen varressa pääsee mukavasti kävelemään erilaisilla kävelyteillä. Tällä kohdin vedessä kasvaa muutamia suuria puita, joita siinä säästellään mm. eroosion estämiseksi. 

  

Puu löytää juurilleem teitä mistä vaan, vaikka muurin sisästä:

Kävelimme aamusella Kampung Mortenissa, joka on alkuperäinen, ennallistettu Malaiji-kylä kaupungin keskustassa. Nimi Morten toi mieleen Mårtenin ja mietin kylän nimen alkuperää. Wikipedia kertoo siitä näin: "The village is named after a British land revenue collector during the British Malaya, Frederick Joseph Morten." Alueen historiasta se kertoo lyhyesti näin: "The area used to be a quiet place during the 1960s and 1970s. The area was then evolved to become a tourist attraction since it was declared a heritage village under Malacca's Preservation and Conservation Enactment in 1989."

Kylä vilahtelee jo aiemmissakin kaupunkikuvissamme, matalana punakattoisena alueena korkeamman tai vehreämmän alueen keskellä tähän tapaan:

Tässä muutamia kuvia kävelyltä Kampung Mortenista:

Hotellistamme vielä muutama kuva, ensimmäisessä sisäpiha, josta oli jo aiemmin puhetta:

Haluamme nostaa Melakasta yhden ravintolan "ylitse muiden", thai-ravintolan jonka nimi käsittääksemme oli "Thai riverside restaurant" tai "Riverside thai restaurant" tai jotain vastaavaa. Ravintola on aivan joen rannassa, ruokapöydästä jokeen on noin 2 metriä matkaa. Pieniä pöytiä on ehkä kymmenkunta ja vieressä on kahvila, jossa on kyltti "D'Paris". Vieressä on puolenkymmentä muutakin pientä ruokapaikkaa.

Ravintolan kokki on tarjoilijan thaimaalainen vaimo, jonka ruoka on todella autenttista ja herkullista. Kävimme siellä illallisella kahtena iltana. Joen ranta on suhteellisen rauhallinen paikka istuskella, liikenteen melu on kaukana. 

Tämä valokuva on otettu ravintolan pöydästä, joen toisella rannalla näkyy Pyhän Francis Xavierin kirkko (jonka lähellä myös Stadthuys, kellotorni, suihkulähde ja muut keskeiset nähtävyydet):

Kuuluisasta ostoskadulta (paljon antiikki- ja taideliikkeitä), jossa kävelimme molempina päivinä, meiltä on vain pari kuvaa. Ensimmäinen kadun alusta ja toinen eräältä vehreältä sisäpihalta. Jos siellä jotain ilta- tai yömarkkinoita on, niin ei ainakaan ollut keskellä viikkoa.

Melakaa vesiltä ja ilmasta

Tiistai 30.4.2019

Lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja totesimme hotellin sijainnin mainioksi. Joen rantaan ja keskustan suositulle Jonker Streetille / Jonker Walkille on matkaa vain muutama korttelinväli. Keskusta - sellainen keskusta joka matkailijoita kiinnostaa - keskittyy joen varren molemmin puolin ehkä noin kilometrin - kahden mittaiselle matkalle. Lähdimme jokipaatilla pienelle ajelulle, jotta saamme yleiskatsauksen tienoosta. Joen rantamat on kunnostettu ja niistä pidetään huolta. On istutuksia, ravntoloita, kahviloita ja kävelyteitä molemmin puolin. Siltoja riittää, joten puolta voi vaihtaa helposti.   

Jokiristeilyn jälkeen päätimme katsoa kaupunkia myös ilmasta ja siihen on mahdollisuus pyörivästä näkötornista, samanlaisesta mitä Linnanmäellä on. Muutamat kuvat lintuperspektiivistä:

Kaupungin katujen jälkeen teki mieli mennä jonnekin puiston vehreyteen. Olin etukäteen katsonut (tietenkin geokätköilysovelluksesta) sopivan pienen lähellä sijaitsevan puiston, joka oli oikeastaan hautausmaa. Kyseinen hautausmaa oli suuri kukkuloille rakennettu kiinalainen hautausmaa, suurin sellainen Kiinan ulkopuolella. Se sisälsi hautoja ilmeisesti jostain 1600 -luvulta (?) lähtien, hautakivet olivat murentuneita ja harmaita, mutta joukossa oli myös 2000 -luvulla haudattujen henkilöiden hautoja, joissa oli selkeät kuolinpäivä, joissain myös syntymäpäivät. Osa haudoista oli hyvin hoidettuja ja niissä oli tuoreita kukkia ja suitsukkeita. Paikka toimii nykyään myös suosittuna lenkkeily- ja kävelypuistona ja siltä osuudelta löytyi myös geokätkö.

Melaka / Malacca / Malakka

Maanantai 29.4.2019

Matka Endau-Rompinista Melakaan (tosin ranta- eikä moottoritietä, kuten kartta näyttää)

Oli aika jättää sademetsä taakse ja lähteä kohti seuraavaa ja viimeistä kohdettamme, Melakaa. Melaka on yksi niistä kaupungeista, joilla on eri nimiä eri kielissä, malesialainen Melaka ja englanninkielinen Malacca, Wikipedian mukaan kaupungin nimi on suomeksi Malakka. Yksi ja sama kaupunki siis, jatkan sen kutsumista Melakaksi, kun olen kerran sillä nimellä aloittanut jo matkaa suunnitellessa.

Seuraavat kohdefaktat ovat erilaisista lähteistä ja kirjoituksista, joiden oikeellisuutta en ole tarkistanut. Melaka on vanha satamakaupunki ja kauppapaikka, perustettu 1300- ja 1400 lukujen taitteessa. Se oli itse asiassa sulttaanikuntana ollessaan suurin ja vilkkain kauppapaikka – varsinkin ajalta ennen sen joutumista eri maiden siirtomaavallan alle. Emämaat olivat lopulta syypäitä Melakan kaupankäynnin ja sataman kuihtumiseen. Melakan emämaita ovat olleet Portugali vuodesta 1511, Hollanti ja Englanti 1600 – 1900 luvuilla vuorotellen, aina itsenäistymiseen 1956 asti. No näissä vuosissa saattavat olla vähän sekaisin maan, osavaltion ja kaupungin historia, mutta jokseenkin noin se on mennyt.

Melakassa näkyy vaikutteita aasialaisesta ja kiinalaisesta kulttuurista, yhtä lailla kuin eurooppalaisestakin. Löytyy kirkkoa, moskeijaa ja temppeliä. Arkkitehtuurissa tämä näkyy myös, kuten muissakin siirtomaissa, kun omanlaista kädenjälkeä on haluttu tuoda alusmaiden katukuvaan. Malesiassa moni puhuu hyvää englantia, tämä on nykypäivänä maan etu verrattuna moniin muihin Aasian valtioihin. Varsinkin turistina saa nauttia siitä, että tulee monin paikoin vaivatta ymmärretyksi. Toinen helpottava asia on latinalaisten aakkosten käyttöön ottaminen.

Olimme tilanneet luonnonpuistosta kyydin Kluangiin asti, josta jatkoimme bussilla Batu Pahatin ja Muarin kautta Melakaan. Bussimatka kesti nelisen tuntia ja oli pituudeltaan noin 160 km (vielä pari kilometriä ennen linja-autoasemaa bussi kurvasi huoltoasemalla tankkaamaan 😊) ja maksoi 15,40 MYR/hlö (noin 3,5 € / hlö). Joidenkin aikataulujen mukaan matka olisi kestänyt pari tuntia, mutta onneksi emme tätä enää uskoneet. Otimme Melakan linja-autoasemalta taksin Taxi-service luukulta, jonne kerroimme määränpään ja virkailija taas kertoi meille mihin autoista menisimme ja mitä kyyti maksaa (20 MYR). Taksissa ei ollut mittaria, mutta se oli virallinen taksi. Olimme varanneet muutamia päiviä sitten hotellin Treasures hotel & suites (http://treasureshotel.com/), saavuimme sinne mukavasti reissussa rähjääntyneinä ja hikisinä, kuten tapana on.

Hotelli ja huone on mitä luvattiin. Sijainti keskustassa ja vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella ei näy eikä kuulu sisään kun ulko-ovet painaa kiinni. Hotellissa on eräänlainen sisäpiha, minkä ympärille hotellihuoneet kiertyvät. Meidän huoneemme on ylimmässä 3. kerroksessa ja näkymä on takapihalle. Tänne ei kuulu mitään meteliä mistään. Huone on melko suuri ja valoisa, kauniisti sisustettu. En yleensä ole ”uusvanhan” ylin ystävä, mutta tästä tyylistä pidän. Ensin kummastelimme kylpyhuoneen lasiseiniä ja yksityisyyden puutetta, mutta sinnehän saikin koko seinän leveydeltä rullaverhon. Kylpyhuoneesta löytyy amme, mutta myös erillinen lasiseinäinen suihkunurkkaus, jossa sekä katto- että käsisuihkut. Vedenpaineessa ei ole valittamista. Löytyy myös jääkaappi ja tallelokero. Osan palveluista saa maksutta pyytämällä, kuten silitysraudan ja lakanoiden vaihdon. Juomavesi on tuotu lasikannussa muovipullojen sijaan (kuten Tiomaninkin hotellissa, olen aika ällikällä tästä ekologisuudesta.)

Kävelimme illalla joen rantaan ja kävimme syömässä Wild Coriander Melakassa. Ravintoalla oli todella idyllinen alue pöytiä joenrannassa, mutta ne olivat täynnä. Sisältä ravintola ei ollut yhtä tunnelmallinen, mutta ruoka oli hyvää. Pikaisen iltaisen tutustumisen perusteella Melakasta tulee mieleen monikansallinen ja idyllinen kaupunki. Ilmeisesti ei ole suotta Unescon maailmanperintölistalla!

Alkupalat: Pie tee

Pääruoka: Mee siam special