14.4.2019 Valmisteluista ja suunnitelmista

Ostimme noin kuukausi sitten lennot, Qatar Airwaysilta (https://www.qatarairways.com/en-fi/homepage.html). Menemme ensimmäistä kertaa kahdella vaihdolla, ensimmäinen vaihto Euroopassa, sitten Dohassa ja sieltä määränpäähän Kuala Lumpuriin. Miksi tämä lentoyhtiö? Olemme kuulleet hyvää: 32 kg maksutta matkatavaraa, ilmaiset tarjoilut lennoilla, enemmän jalkatilaa ja odotukseen oma lounge. Varaus meni sutjakkaasti ja nyt vain odottelemme ensimmäistä lentoa. Kaikkiaan matka Kuala Lumpuriin kestää noin 17 tuntia. Melko pitkä - mutta toisaalta ei ole pitkää yhtenäistä istumista. Toivottavasti vähän ehtii torkahtaa. Lähdemme täältä iltapäivällä ja saavumme Kuala Lumpurin iltapäivään seuraavana päivänä.

Halusimme olla sekä kaupunkilomalla, patikoimassa luonnonpuistossa että rannalla. Tällä kertaa matka menee siten, että kaupungeissa yövymme 6 yötä (3 eri kohdetta), rannalla 6 yötä ja luonnonpuistossa 2 yötä. Aikaa lähtöön on 3 päivää ja eilen illalla sain varattua rantakohteen yöpymisen, luonnonpuisto on varattu ja vielä puuttuu 5/6 kaupunki-öistä. Toisaalta se onkin helpoin nakki, koska ne eivät ole loppuun myyty kuten joku pienen rannan- tai luonnonpuiston maja saattaa olla.

Menin eilen erääseen retkeilyliikkeeseen, josta ostin pitkähihaisen paidan ja housut, molemmissa sekä aurinkosuojakerroin 50 että hyönteiskarkote. Karkotteen pitäisi olla pysyvä, jo lankaan saatettu, saa nähdä miten käy. Lisäksi yritin ostaa iilimato-sukkia, mutta niistä myyjä ei ollut kuullutkaan. Luonnonpuistossa on lukemani mukaan niin paljon maalla eläviä iilimatoja, että erityiset sukat ovat välttämättömyys. Muistan piskuiset iilimadot Borneosta, ne kävelivät kuin mittarimadot ja ilmeisesti haistoivat heti meidän verivarastot, koska niitä oli jaloissa kiinni kaiken aikaa. Irti vetäminen oli hankalaa, ne olivat imeytyneet veriaterialle tiukasti. Jälkeensä jäi vuotava ihonkohta kun viimein iiliäisen sai irti. Eivät kuulemma levitä mitään tauteja, mutta ovat epämiellyttäviä eikä ole kiva saada vertavuotavia kohtia ihoon hiostavassa sademetsässä. Onneksi sukkia saa ostaa luonnonpuistosta, joten sieltä sitten.

Viime reissulta ostetut "rubber-shoes" pääsevät taas tositoimiin. Ihanien täyskumisten kenkien pohjissa on kuin jalkapallokenkien nappulat, joten pito iljanteisessa savisessa metsässä on mahtava. Eipä sinne nahka- tai kangaskenkiä haluaisi laittaakaan likoamaan. Odotan kovin patikointiretkeä, vaikka emme ehdikään ilmeisesti pidempää patikoida kuin yhtenä päivänä.

Tulipa mieleeni, että jos jotain kiinnostaa Borneon Malesian puoli, niin täältä blogistani löytyy sieltä tarinaa:

http://borneoon.blogspot.com/2011/04/matkan-suunnittelua.html

2019 matkan suunnittelua

13.4.2019 
Neljä päivää lähtöön! Matkavalmistelut ovat vielä aivan kesken, yksi hotelliyö vasta varattuna. Parasta siis keskittyä oleelliseen. Selailen kirjaa "Speak Bahasa Malaysia - Fast and Easy". Ostin sen viime Malesian reissulla 7 vuotta sitten. Kirja on hyvin pieni ja ohut, ajattelin sen sisältävän helposti omaksuttavia lauseita. Haluan oppia numerot, erottaa ravintolassa kanan kalasta ja niin edelleen. Toiveeni matkakohteissa on, että ymmärtäisi jotain, vaikka ei osaisikaan puhua.

Esimerkki kohdasta Daily conversation: Berapalamakah dia akan berada di hospital? (How long will he has to stay in hospital?) Osaan siis kysyä arkipäiväisesti sairaalassa oloaikaa, mutta missään ei esimerkiksi opeteta numeroita, ellei hän sattumalta joudu olemaan siellä 28 päivää, jonka opin kohdasta Introducing: Saya berumur dua puluh lapan tahun (I am twenty eight years old).

Helppoja lausahduksia oppii myös kohdasta Why? Kuten esimerkiksi Mengapa awak berpeluh? (Why are you sweating?) Sangen hyödyllinen lause tropiikissa! Tai: Mengapa adik awak tertawa? (Why is your brother laughing?) Kun saan sopivassa tilanteessa kysyttyä hohottavan henkilön veljeltä syytä nauruun, en tietenkään ymmärrä vastauksesta mitään. Voin myös haastella elämän suurista kysymyksistä, kuten: Bagaimanakah awak boleh jadi kaya? (How do you get rich?) Jolloin alkaa vielä enemmän ottaa päähän ettei ymmärrä vastausta. Se kysymyksistä. 

Mitä tehdä, jos matkalla hukkaa mykadin? Mikä lienee, mutta jos se hukkuu, niin näin helposti voi asian ilmaista: Sya hendak buat laporan kehilangan mykad. (I want to make report on losing mykad).

When parting kappaleessa oppii tärkeitä lähtemiseen liittyviä lauseita. Kirjasessa kerrotaan muun muassa seuraavanlainen keskustelu:
Selamat tinggal - Good bye (näkemiin)
- Why so early? (Miksi näin aikaisin?)
- I have to go to my brother's house. (Minun pitää mennä veljeni talolle)
- Is your brother not working? (Eikö veljesi työskentele?)
- No, He takes leave. (Ei, hän ottaa vapaata.)
- Why he takes leave? (Miksi hän ottaa vapaata?)
- His son is sick. (Hänen poikansa on sairas.)
- If that is the case, good bye. (Jos näin on asia, niin näkemiin)

Saatan ottaa kirjasen mukaan matkaan ja toivoa, että ei tule niin hankalaa tilannetta, missä sitä pitäisi käyttää. Mutta on se hyvä olla mukana, jos mykadi katoaa.

Chiang Mai - portti Pohjois-Thaimaan vuoristoon

Tiistai 18.11.2014

Tämän vuoden matkalla päätimme kirjoittaa muutaman päivityksen tähän vanhaan blogiin. Uuden blogin avaaminen olisi kovin suureellista muutaman päivän tähden, joten menköön tähän viimekertaisen reissumme perään.

Tällä kertaa kyseessä on siis kahden aikuisen kolmen viikon matka Thaimaahan. Vaikka kyseessä onkin rinkkamatka, meillä ei ole tarkoitusta reissata kovin paljon. Päivitämme tähän muutamia sellaisia paikkoja, joista ajattelemme että joillakin voisi olla iloa tai hyötyä lukea. Meidän rannalla makaaminen tai rantakatujen ruokapaikkojen analysointi jäköön väliin.

Tulimme Bangkokiin Finnairin lennolla, jonka olimme ostaneet heinäkuussa, noin 4 kk ennen matkaa. Lennot olivat 599 € jostain tarjouksesta napattuja. Sen jälkeen menikin pitkän pitkä aika, että matkasuunnitelmissa ei tapahtunut mitään. Elämässä kun joskus on niin paljon kaikkea. Noh, syksyn mittaan selkeytyi sellainen päätös, että tällä kertaa käymme edes lyhyesti kurkistamassa pohjoista Thaimaata. Olemme olleet Thaimaassa (ehkä) neljä kertaa aiemmin, mutta aina matkamme on suuntautunut eteläiseen Thaimaahan. Lennot Phuketiin ja siitä eteenpäin - sitä rataa. Ajattelimme ennakkoluuloisesti että pohjoinen ei meitä kiinnosta. No tämän jälkeen kyllä kiinnostaa!

Jatkolennon Chiang Maihin otimme pelkkänä menolippuna ja kriteerinä oli, että lennon pitää lähteä samalta International kentältä kuin mihin lento Suomesta tuli (BKK). Otimme Bangkok Airwaysin lennon, jonka hinta oli noin 50 € per henkilö. Lennolla tarjottiin lounas, palvelu ja matkaaminen oli ripeää ja ystävällistä. Kone oli keskikokoinen ja hyvässä kunnossa (ainakin päällisin puolin).

Matkasimme siis Chian Maihin, matkaa n. 750 km pohjoiseen. Tätä pidetään pohjoisen Thaimaan "pääkaupunkina" ja suurin kaupunkin se täällä onkin. Tämä provinssi on saman niminen ja hostellimme pitäjän mukaan täällä on Chian Maissa on 2 miljoonaa asukasta. Ihmiset ovat levittäytyneet kovinkin laajalle, koska emme ole nähneet montaakaan korkeaa taloa, valtaosa on 2-4 kerroksista pientä asumusta. Aasialaiseen tapaan kivijalassa on jokin liike (raviontola, kauppa, matkatoimisto, massage jne) ja ylemmissä kerroksissa ehkä asuntoja.

Tulimme Dozy House nimiseen hostelliin, joka on eräs todella monista paikallisista majoitusliikkeistä. Opaskirjan mukaan Chiang Maista löytää aina vapaa makuusijan sesongista huolimatta. Seikkaillessani majoituspaikkojen ihmeellisessä bittitaivaassa, löysin useampia hyviä arvosteluja saaneita paikkoja. Arvoin tällä kertaa pitkään hotellin ja hostellin välillä. Emme ole koskaan (tai juuri koskaan) nukkuneet hostellissa vaan valinneet keskitason hotellin. Tällä kertaa mietin että mitäpä jos otammekin hyvät avostelut saaneen hostellin puoleen hintaan hotelliyöhön verrattuna? Dozy House (www.dozyhouse.com) sijaitsee vanhassa kaupungissa keskeisellä paikalla mutta pääkaduilta syrjässä. Tällä hetkellä kahden hengen huoneen saa n. 25 € hintaan yöltä. Täällä ei pauhaa musiikki eikä melua liikenne - mitä nyt ohuiden seinien läpi joskus jotain kuuluu, lähinnä askelia yläkerrasta tai viereisen koulun opettajan paasausta ikkunan kautta.

Ensimmäinen, tulopäivämme meni täällä kuten kaikki tulopäivät yleensä aikaeron jälkeen: pienessä koomassa. Torkuttiin pienet päiväunet, asettauduttiin aloillemme ja käytiin ulkona syömässä. Ravintolan haku ei kiinnostanut joten kysyin hostellin pitäjältä voisiko hän suositella meille jotain paikkaa lähellä ja kävimmekin muutaman sadan metrin päässä paikallisessa pikkuravintolassa syömässä ihan hyvää yksinkertaista thairuokaa muutaman pöydän kokoisessa paikassa. Sen päälle hyvät unet.

Seuraavana päivänä kiertelimme muutamia suuria temppeleitä. Chiang Main vanhassa kaupungissä ei voi kävellä pitkään näkemättä temppeleitä ja kartan kanssa kävimme muutamissa suurimmissa. Paljon jäi vielä käymättä eivätkä ne ole kaikki saman näköisiä, joten mielenkiinnolla odotan vielä näkeväni uudenlaisia tulevina päivinä.

Emme kuitenkaan tuleet tänne varsinaisesti tutustuaksemme kaupunkiin päästä varpaisiin, vaan meillä oli erilaiset seikkailut mielessä. Järjestyksessä toinen niistä (kaupunkipyöräily) jää kyllä kokematta. Kiitos mutta ei kiitos. Kyllä pyöräily on mainittu monessa oppaassa ja hostellikin vuokraa pyöriä, mutta ei tuonne liikenteen sekaan ihan oikeasti uskalla mennä. On se vaan niin aasialaista. Vilkas katu jossa autoja omilla kaistoillaan, kaksipyöräisiä milloin kaistoilla ja milloin tien reunuksia päristellen ja jalkakäytäviä vain satunnaisesti joten jalankulkijoita vielä katujen reunuksien reunuksilla. Meidän laskuopin mukaan autokaista +50 cm, rinnakkain autolle, mopolle, pyörälle ja jalankulkijalle - se vaan ei riitä!

Järjestyksessä ensimmäinen (vuoristovaellus ja telttailu) sen sijaan toteutuu kun sen olemme etukäteen varanneet. Näitäkin järjestäjiä löytyy moneen makuun erilaisilla aktiviteeteilla, mutta me halusimme jotain muuta kuin elefanttiratsastusta ja koskenlaskua - kaikella kunnioituksella niitä lajeja kohtaan, mutta jotain vähemmän turisteille järjestettyä ja enemmän luontoon liittyvää. Ja sitähän me saimme!

Khao Lakiin

PERJANTAI 30.11.2012

Matkapäivä, viimeinen pitkä matskustusrupeama ennen kotiinpaluuta. Olimme kyselleet eri vaihtoehtoja päästä Lipeltä Khao Lakiin ja kaikki tuntuivat todella pitkiltä ja hankalilta. Venekyytiä olisi 8 tuntia (1950 bht/ hlö), päälle parin tunnin taksimatka Phuketin satamasta (n. 2000 bht) tai taksi + bussi. Jos haluaisi ajallisesti hieman lyhyemmän venematkan, pitäisi ensinnäkin maksaa melkein kaksinkertaisesti (3000 bht/hlö) ja kaiken lisäksi kyyti olisi speed-boatin korviaraastavaa jyrinää, sitäkin kuusi tuntia. Eräs matkanjärjestäjä teki meille kuitenkin parhaan mahdollisen tarjouksen, eli ensin pikaveneellä (1,5 tuntia 450 bht/hlö) mantereelle Bakbaraan (josta olimme tulleetkin) ja siitä loppumatka taksilla, noin 6-7 tuntia. Matkaa oli autolla 360 km eikä mitään moottoritiekyytiä ollut luvassa, mutta tämä tuntui silti mukavimmalta mahdollisuudelta, olisimme hotellissa alkuillasta.

Sivupolku tarinaan ja varoitus Hat Yaista:
Vielä sellainen yksityiskohta Hat Yain liityntäliikenteesta saarien suuntaan, että sieltä ei tullut mitään julkista bussia Pakbaraan, vaan piti ottaa yksityinen minibussi tai taksi ja sen jälkeen venekyyti. Minua oli junassa eräs malesialainen opiskelija varoittanut, että Hat Yaissa yritetään huijata turisteja, häntäkin malesialaisena oli kerran huijattu. Junan pysähtyessä Hat Yaihin meitä tuli hakemaan pieni joukko paikallisia nuoria miehiä, jotka kyselivät minne olimme menossa ja kultuaan määränpäämme sanoivat että nyt on kiire ja juoksuttivat meitä mukanaan pois junasta, rautatieasemalta ja viereisen korttelin liikkeeseensä. Matkalla eräs miehistä mutisi minulle jotain ja teki "kurkunleikkaus-eleen", mutta en saanut selvää sanoista. Kysyessäni hän katseli muualle ja minulle tuli heti mieleen ettei meitä juoksuttavalla miehellä ollut puhtaat jauhot pussissa, että tällä kertaa ette kyllä huijaa meitä. Kovalla kiireellä (hämmennystaktiikkaa) meille läiskästiin summa, että pääsisimme Lipelle jos maksaisimme 2500 bht eli reilut 800 /hlö. Olisi pitänyt äkkiä ostaa lippu, koska laiva lähtisi ihan pian. Käännyin kannoillani ja sanoin miehelleni että minäpä katselen vähän ympärilleni, että älä osta mitään. Eräs mies juoksi perääni ja huuteli stop-stop, mutta tekeydyin kuuroksi ja menin menojani. Mieheni kysellessä lisää selvisi, että meille oltiin kauppaamassa pelkkää venekyytiä ilman bussimatkaa laiturille (1,5 tunnin matka). Viereisessä liikkeessä näin kaksi malesialaisturistia niin ikään menossa Lipelle ja heille tarjottiin kyytiä minibussilla laiturille ja laivamatkaa yhteishintaan 750 bht. Pyysin heti että voisimme lyöttäytyä yhteen, koska tiedän että matkamyyjillä on aina eri hinnat turisteille ja vielä eri hinnat eri värisille turisteille. Tämän parempaa tarjousta emme varmasti tulisi saamaan. Otimme matkan viidestään. Edelleen meidän piti mennä pikaveneellä, mutta ehdimmekin aikaisemmin lähtevään lauttaan, mutta siinä on melutason puolesta mukavampi matkustaa, vaikka kyyti onkin pidempi. Eli: jos menet Hat Yaihin, varo huijareita ja kysele matkojen hintoja eri paikoista jos ehdit (katso että ehdit viimeiseen lauttaan joka lähtee noin klo 14.30). Ilmeisesti kiireen tuntua tuomalla turisteja saadaan vielä enemmän hämmenyksiin ja meillekin olisi selvinnyt ensimäisten lippujen oston jälkeen, että taksimatkakin pitäisi jostain saada... Onneksi olimme varautuneet emmekä menneet ansaan.

Mutta takaisin matkapäiväämme. (Kuvassa rinkat matkalla pitkähäntäveneen kokassa kohti kelluvaa Speedboat-laituria) Suuntasimme siis veneitse kohti mannerta ja mantereella kohti pohjoista. Kartasta poiketen emme menneet vesitse vaan pitkin Etelä-Thaimaan kaunista maaseutua. Mitä ylemmäs pääsimme sitä enemmän karstivuoret hallitsivat maisemaa matalan kyläasutuksen täplittäessä maantien vierustaa. Siinä missä Pohjois-Malesiassa ihastelin riisivainioita aamu-usvassa, oli Etelä-Thaimaa reittimme varrella paljon kumipuuviljelmiä ja kyläpahasia. Karstivuorien luonnolla on käynyt palmurantoja paremmin kamppailussa ihmistä vastaan, ihminen ei juuri viihdy näillä töppöräisillä pystyseinäisillä vuorilla ja ne näyttävät edelleen ikiaikaisen ajattomilta. Ne saavat horisontin kumpuilemaan epätodellisen kauniisti. Mitä lähemmäs Khao Lakia tulimme, sen korkeampaa "normaalia" vuoristoa oli luvassa ja tiet muuttuivat kiemurtelevan jyrkkämutkaisiksi. Taksikuskimmekaan ei enää yrittänyt pitää epätasaista 60-120 kilometrin tuntivauhtia ja lopetti jatkuvan ohittelemisen, joka oli tehnyt koko matkasta enemmän ja vähemmän nykivää.

Pitkä matkamme päättyi alamäkeen ennen Khao Lakin keskustaa, kun ensimmäiset hotellit ilmestyivät näkyviin. Olimme sunnuntaina lähteneet nousemaan päiväntasaajan kohdalta Singaporesta halki Malesian ja kohti pohjoista. Tämän pohjoisemmas emme tällä matkalla mene. Viimeinen lomaviikko vietetään täällä Khao Lakin eteläpään rauhallisella ranta-alueella. Siellä sijaitsee myös Khao Lak Sunset, tämänkertainen hotellivalintamme. Tuntui kuin olisi tullut kotiin.

Larkinin ketunlenkki ja muuta kohdetietoutta

SUNNUNTAI 25.11.2012
Oli aika lähteä tien päälle ja kohti pohjoista. Päätimme johkaantua etukäteen Malesian puolella sijaitsevaan Johor Bahruun bussilla, koska junaliput ovat puolet halvempia ostettuna Malesiasta kuin Singaporesta. Saimme useita eri neuvoja mistä ja miten Johor Bahruun (JB) pääsisi, osa neuvoista oikeita ja osa aivan vääriä. Oikeitakin reittejä on useita, riippuen siitä mistä osasta Singaporea lähdet. Aivan Lavender hotellin lähettyvillä Queen streetillä on pieni taksi- ja bussiasema. Sieltä lähtee sekä Causeway link busseja että bussi nro 170, molemmat samaan JB suuntaan. Sieltä voi myös neuvotella itselleen taksin jos haluaa. Hinta on bussissa parin dollarin kieppeillä per henkilö. Bussilla ajetaan Woodlandsin checkpointiin, jossa noustaan kyydistä kaikkine tavaroineen ja käydään läpi rajamuodollisuudet ulos Singaporesta. Sitten takaisin bussiin, joka ajaa saarta ja mannerta yhdistävän sillan yli. Henkilöautojen kaistalla seisoi liikenne, mutta bussi meni joutuisasti omaa kaistaa ilman ruuhkia. Taas hypättiin tavaroineen pois bussista, vuorossa rajamuodollisuudet, jossa saavutaan sisään Malesiaan. Sitten takaisin bussiin ja jatkoimme kohti määränpäätämme Larkinin asemaa. VÄÄRÄ VALINTA!

Pääsimme kyllä Larkinin "asemalle", mutta se oli jokseenkin yhtä paljon rautatieasema kuin Kannelmäen vanha ostari, suuri ja sekava se kyllä oli. Hukkasimme siellä puolisen tuntia raiteiden etsimiseen ja meitä ohjattiin useaan bussilippuja myyvään toimistoon ja taas taksiasemalle - kunnes vihdoin tajusimme että olemme aivan väärässä paikassa junaa ajatellen. (Sieltä olisi kyllä päässyt bussilla eri puolille Malesiaa, joten jos jatkaa matkaa bussilla, on kohde ehkä oikea). Jotta loppuosa tarinasta olisi mennyt oikein, olisi tullut jäädä viimeisten rajamuodollisuuksien jälkeiseen paikkaan - rautatieasema oli juuri siinä valtavassa kompleksissa. Noh, taksi toi meidät takaisin sinne ja meille jäi pari tuntia aikaakin käydä lounaalla ja kahvilla ennen junan lähtöä.

Sen verran vielä kohdetietoutta, että joskus rajamuodollisuuksissa ja busseissa menee jonottaessa paljon aikaa, koska väkeä käy töissä Johor Bahrusta Singaporen puolella, ja toisaalta taas väkeä käy paljon ostosmatkoilla Singaporen puolelta edullisessa JB:ssä. Kannattaa siis välttää ruuhka-aikoja, vaikka en osaa sanoa mitä ne tarkalleen ottaen ovat. Sunnuntai aamupäivä oli ainakin hyvin väljä aika matkustaa ja ilman Larkinin bussiaseman kiekausta aikaa olisi mennyt reilun tunnin verran. Ruuhka-aikaan kannattaa varata aikaa tuplasti tai triplasti enemmän. Bussit liikennöivät puolen tunnin välein 21.30 asti. Joten kannattaa myös harkita (varsinkin tiukemman aikataulun tai yöjunan suhteen) sitä vaihtoehtoa kuin me ensimmäistä kertaa tullessamme, että nielee tuplahinnan aiheuttaman karvauden ja nousee junaan jo Woodlandsista - tosin sinnekin matkasimme siis metrolla lentokentältä kaikkiaan yli tunnin ja siellä oli omat kiemuransa junaan mentäessä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että rajamuodollisuudet tulevat sijainniltaan muuttumaan (tämä oli tilanne syksyllä 2012), joten kannattaa varmistaa sen hetkinen tilanne. Rakentamista ja muutostyötä oli asemilla meneillään ja tuskin Singapore jättää Woodlandsiä vakituiseksi asemakseen, senverran omituinen oli sekä itse asema, että myös sen sijainti.

Ensimmäisen luokan junavaunu on erittäin tilava istua, penkit ovat mukavat vaikka melko rähjäiset; muovia repsottaa sieltä täältä ja ajan hammas on nakertanut joka paikkaa. Junassa jaettiin muovikoteloon pakattu pala banaani-kuivakakkua, joka oli kuulemma ihan hyvää (netissä lukikin että matkalla tarjotaan virvokkeita). Vessat ovat kohtuulliset varsinkin alkumatkasta. Kävinkin siellä melkein heti alkumatkasta ja nyt olen loppumatkan juomatta. Kuten viimeksi mennessä kerroin, junakyyti on kuoppaisempaa kuin kotiraiteilla ja pyttyyn sihtaaminenkin on siis vaikeampaa: arvaat varmaan loput. Mutta tässä vaunussa sai makeat päiväunet ja ilmastointi ei ole jäätävällä, siis kaikki hyvin.

Käytämme junallakin länsirannikon reittiä, koska itärannikon (eli Kaakkois-Thaimaan) seutu on siellä käytävän sissisodan vuoksi levoton. Itärannikolla Malesiassa taas on kuulemma ollut kovasti myrskyjä ja huonoa säätä luonnonvoimien järjestämänä, onneksi tämä oli tiedossa jo etukäteen ja nämä selityksenä sille, miksi pysyttelemme koko matkan länsirannalla.

Ilta piemenee täällä noin seitsemän aikaan illasta. Uusi raja tulee eteen pimeässä yöaikaan, joten on aika summata kokemuksia ja ajatuksia Singapore - Malesia osuudesta. Kaksi sanaa: kannatti tulla. Kaksi lisää: tullaan uudelleen. Siinä varmasti pähkinänkuoressa 12 päivän kokemus. Singaporessa olisi voinut viettää vielä lisää aikaa (nyt olimme 2 yötä), Kuala Lumpurin 4 yötä taas olivat riittävät. Hotellin vaihto eri alueilla oli virkistävää. Pangkorissa olisi mennyt pari yötä lisää (nyt 3 yötä), mutta lompakko olisi pakottanut vaihtamaan siellä yöpaikan edullisempaan. Rannat olisivat olleet mukavat loikoilla ja uida vielä pari päivää. Kovin pitkää aikaa emme pelkästään siellä olisi halunneet viettää, varmaankin erilaisten ruokapaikkojen puute olisi pidemmän päälle rassannut (kun Bavannin kokkauksia ei olisi ollut taloudellisista syistä voinut syödä loputtomiin), myös hyvät ranta-alueet olivat aika pienet.

On tietenkin vaikea sanoa mitään siitä mitä ei nyt koettu, mutta etukäteisten tietojen mukaan Penangin saari olisi mukava nähdä ja siellä viihtysi varmaan ainakin sen viikon verran. Tässä joitain ajatuksia, lähinnä omiin tarpeisiini soveltuvin neuvoin. Uuteen (ja ehkä rosoiseen) paikkaan mennessä voisi olla hyvä varata vain pari ensimmäistä yötä ja etsiä sitten paikan päällä mukavalta tuntuva paikka. On niin monia huomioon otettavia asioita mitä ei etukäteen ajateltuna osaa ottaa huomioon: suurimpana erilaiset kulkuyhteydet ja paikkojen meluisuus. "Hyvät kulkuyhteydet" tarkoittaa joskus juuri sitä, mutta joskus et halua matkustaa juuri sinne. Linja-autoasema voi olla lähellä, mutta lähtevätkö bussit haluamaasi suuntaan juuri sieltä? Se selviää suuremmissa paikoissda yleensä vasta paikan päältä, ellet ohjelmoi reittiäsi loppuun asti valmiiksi. Pienissä paikoissa kulkuyhteyksien merkityskin on pienempi. Jätä jonkun verran valinnan vapautta matkallesi, joskus saat matkaltasi kutkuttavan idean, mutta liian valmiiksi hiottu aikataulu estää sinua menemästä sinne. Toisaalta aivan avoin aikataulu voi johtaa siihen, että rantaelämän sijasta haaskaat kokonaisia päiviä netissä hotelleja etsien ja reittejä hakien. Joten valmistele matkaa, selvitä tietoja, varaa ja järjestä varsinkin suositut ja täydet kohteet etukäteen.

Singapore here we come!

Täältä tullaan - oletko valmis?!

Ensimmäinen etappiimme Singaporeen saavumme illalla, joten laitan jo täältä kotoa käsin muutamia kohdefaktoja näkyviin. Tässä siis seuraavan kuukauden karttamme:

Kohdefaktoja:
Maantieteellisesti olemme kaakkois-aasiassa Malakan niemimaalla, itsenäisessä Singaporen kaupunkivaltiossa. Singapore on tasavalta, piskuinen saari pitkän niemimaan eteläkärjessä, vain piirun verran päiväntasaajalta. Singapore on suunnilleen pääkaupunkiseudun kokoinen, väkiluku ilmeisesti vähäisempi kuin Suomessa, joskin vierailijoiden määrä on varmasti suurempi.

Singaporen ilmasto on trooppinen eikä vuodenaikoja ole. Noin puolet alueesta on viheraluetta, mikä on suuri yllätys mulle, luulin että paikka on ihan pelkkää pilvenpiirtäjää ja muuta bisnesmaailman rakennusta. Alkuperäisestä trooppisesta sademetsästä ja magrovealueesta on jäljellä vain pienet luonnonsuojelualueet. Sadekausi taitaa olla sielläpäin juuri tällä hetkellä, joten kovia ja lyhyitä sateita odotellessa...

Matkan järjestelyt ovat tällä kertaa vielä vähän vaiheessa, mutta aasian maissa kaikki on aina sujunut erittäin hyvin ja lähdemme turvallisin mielin vaikka kaikkea ei olekaan etukäteen järjestetty. Kaikki järjestyy!

Matkakohteen valintaa

Malakan niemimaa käsittää Singaporen, Malesian, Thaimaan ja Myanmarin. Meillä alustavasti kohteena eteläinen osa tästä eli Singapore, Malesia ja eteläinen Thaimaa.

Miten tähän päädyimme?

Kohteen valinta on hauskinta ja tuskaisinta: mahdollisuuksia on rajattomasti. Mitä haluamme matkaltamme?

- Ajankohtana on marraskuun jälkipuoli - joulukuun alku
- Itse räätälöidyn matkan ja valinnanvapautta
- Lämpöä
- Merenrantaa jossa voi uida
- Seikkailua ja lepoa sopivassa suhteessa
- Kohtuukustannuksia
- Sopiva meille: matkustajina 40+ aviopari ja 20+ poika

Matkan valintaan vaikuttaa myös menneisyys, eli missä kaikkialla on jo käyty. Viimeksi kävimme Borneossa ja siitä blogi osoitteessa http://www.borneoon.blogspot.fi. Unohtumaton kokemus, voin suositella seikkailunnälkäisille! Thaimaa taas on kaukokohteiden kestosuosikkimme. Todennäköisesti tällä matkalla tulemme käymään sielläkin, mutta haluamme ehdottomasti taas kokea myös jotain uutta.

Ensimmäisenä kannattaa valita ajankohta, matkan pituus ja ostaa pitkät lennot. Ne tekevät matkalle raamit. Ja niitähän on tässä säädetty puoli vuotta. Ensin piti mennä Afrikkaan, sitten suunnitelmiin tuli Peking + Thaimaa, sitten Hong Kong ja Etelä-Kiina + Thaimaa ja lopulta päädyimme osittain tarjouslentojen ja osittain aikaisempien ajatusten pohjalta ostamaan kaikille lennot Singaporeen. Tästä sitten lähtee matkan muu kehittely.

Ostimme Finnair plus kanta-asiakkuuden pohjalta Finnairin lennot, meno-paluulennolle tulee hintaa 639 e /henkilö. Vanhemmat ovat reissussa kolme ja puoli viikkoa, poika liittyy seuraamme viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Paluulento on kaikilla sama.

Haastavaa suunnittelussa on tehdä mielekäs kokonaisuus siten, että vanhempien matkan keskikohta ja loppu sijoittuvat samaan kaupunkiin. Tämä siitä syystä, että saamme haettua pojan lentokentältä. Meillä matka voisi alkaa eri kohteesta (ostaa lentolippu kohdasta "useampi stoppi"), mutta tällä kertaa otimme meno-paluuliput kaikille ihan hinnan vuoksi. Täksi keskeiseksi paikaksi valikoitui nyt Singapore. Tällä hetkellä yleensä niin edullisia suoria Bangkokin lentoja ei ollut saatavilla (hinnat yli 800 e). Myös suunnitelmamme Helsinki - Hong Kong > Hong Kong - Bangkok > Bangkok - Helsinki tulivat hinnakkaiksi. Mietiskelimme lukuisia muitakin variaatioita, joita ei tässä ole tarpeen enää käydä läpi. Mutta voin sanoa että niissä vierähti tunti ja päivä jos toinenkin.

Täsä siis ollaan, lentoliput plakkarissa ja kaikki muu vielä suloisen auki.
Matkan eteenpäin suunnittelussa meitä auttaa ainakin nämä seuraavat linkit:

- Edullisia lentoja
http://www.airasia.com/
http://www.thaiairways.com/

- Raideliikenne-vinkkejä Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa
http://www.seat61.com/Malaysia.htm

Tuo seat61-sivusto kannattaa muistaa minne vain matkustaessa, enää tuon perinpohjaisempia ohjeita ei junamatkustamisesta voi saada. Esimerkiksi kiinalaisten junalippujen tekstien selitykset ovat tästä loistava esimerkki!

- Bussilinjoja Malesiassa
http://www.journeymalaysia.com/