Tiomaniin tutustumassa

Maanantai 22.4.2019

Söimme aamiaisen omassa hotellissa (vähän epävarmana siihen kuuluuko se yöpymisen hintaan vai ei). Yö oli mennyt miten kuten. Sijainnista johtuen (kuten tänään selvisi) täällä on sähköntuottoon lisänä oma generaattori, joka varmistaa riittävän ja tasaisen sähkönsaannin. Öisin generaattori ei ole päällä, joten ilmastointilaite elämöi köhimällä, sammumalla, käynnistymällä, kiihdyttämällä ja taas kohimällä. Mekkala oli jokseenkin kuin lentokoneen matkustamossa olisi ollut ja jossain vaiheessa päädyimme sammuttamaan sen. Ilmeisesti monesta muusta paikasta poiketen täällä laskee öisin lämpötila niinkin alas kuin 25 huitteille, joten tänään sammutamme yöksi koko rakkineen. Kylmennämme huonetta nyt ennen nukkumaan menoa ja napsautamme kattotuulettimen yöksi ja katsotaan, miten tämä taktiikka toimii. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään kylästä kauppoja ja katsastamaan niiden tarjontaa. Löysin yhdestä kaupasta mystisen pienen pussissa olevan kangasrullan, kuin teltan pohjaa ja ostin sen enempiä miettimättä. Luin jostain blogista, että hietakärpäset purisivat enemmän hiekassa loikoilevia ja tältä voisi välttyä makoilemalla vesitiiviin alustan päällä. Toinen vaihtoehto olisi ylempänä hiekasta olevat rantatuolit – joita rannassamme on jostain syystä vain kolme. Kärpäset mokomat ovat muutaman millimetrin mittaisia mutta purevat viikkokausia kutisevia ja ehkä jopa märkiviä paukuroita. En tiedä vieläkään mikä se kangas on, mutta todella vahvaa ja liukasta vesitiivistä kangasta se on, ikään kuin pussilakana malliltaan, ehkä sinne kuuluu pistää jokin patja tms. sisälle? No meillä se toimii ranta-alustana. 

Maailmalla törmää erilaisiin ympäistöiasioihin mitkä näyttäytyvät pohjoismaisille turisteille ehkä eri tavoin kuin muille, eikä kovin positiivisessa mielessä. Paljon on tehtävää kotimaassakin, älä käsitä väärin, mutta tietyt asiat pistävät silmään muualla eri tavalla. Tässä postauksessa keron kuitenkin tällä saarella törmäämääni kahteen positiiviseen asiaan. 

Ensimmäinen positiivinen asia näkyy kylänraitilla:

Malesia on muslimimaa ja siihen törmää Tiomanilla paitsi naisten päähuiveissa, niin myös tiettyjen kauppojen ja ruokapaikkojen puuttuvaan olut-tarjontaan. Ristiriitaisesti kyllä, kalliina lomasaarena tämä on tax-free saari ja juuri olut on täällä tavallista halvempaa. No, olemme juoneet myös hyviä vastapuristettuja hedelmämehuja, jos olemme sattuneet ”kuivaan ravintolaan”. Hedelmiä täällä ei valtavasti ole tarjolla, joten hyvä että edes mehuna. Ja hedelmä taitaa olla laaja käsite, koska ”hedelmälautanen” erään ravintolan listalla käsitti omenaa, kurkkua ja selleriä.

Päivä on sisältänyt myös uimista, snorkkeleiden testausta ja aurinkovarjon alla torkkumista. Ainakaan vielä en ole törmännyt hietakärpästen puremiin, muutama hyttynen sen sijaan on paukaman jättänyt. Niitäkään ei ole kovin paljon, metsäisemmissä kylätien kohdissa jonkun verran.

Toinen positiivinen asia minkä lupasin mainita, tulee tässä. Olenkohan jo kertonut, että tämän saaren hiekkarannoilla pesii kaksi kilpikonnalajia? Tänne on perustettu kilpikonnien suojeluprojekti ”Juara Turtle Project”, josta voit lukea lisää täältä: https://www.juaraturtleproject.com/. Pähkinänkuoressa projektin tarkoituksena on auttaa pesinnässä etsimällä kilpikonnine pesät, siirtämällä ne JTP:n suojiin, jossa munat haudataan hiekkaan kuten alkuperäinen pesä ja lopulta siirretään ylös kaivautuneet poikaset laatikkoon ja viedään rantaan, jossa ne vapautetaan. Projektin suojissa ei pidetä kilpikonnia, ellei sitten hoideta loukkaantuneita tai hoitoa vaativia yksilöitä. Tietoisuuden levittäminen on myös tärkeää.

Pääsimme siellä aidosti vaihtamaan tietoja, kun kysyin vinkkiä paikassa olevaan kätköön, jota en itse löytänyt. Kätkö ei ollut saatavilla 24/7, joten arvelin sen olevan JTP:n tiloissa, kuten olikin. Vain yksi vakituisesta henkilöstöstä tiesi kätköstä (tai kätköilystä ylipäätään) ja ainakin yksi innostui valtavasti harrastuksesta. Eräs heistä kysyi lähtiessämme, olimmeko mahdollisesti Suomesta (oli kuuostellut aksenttia) – hän oli viettänyt metsäopintojen parissa vuoden Joensuun yliopistossa, johon totesin, että sehän oli minunkin entinen yliopistoni. Maailma on pieni. 

                                                (Mitäkö on kätköily? www.geocaching.com)

Kävelyä helteisessä Kuala Lumpurissa

Kuka ei muista missä se Malesia oikein tarkemmin ottaen sijaitsee, niin tuossa yllä maailmankartalla tämänhtkinen sijaintimme. (Vähän tarkempi kartta tämän postauksen alalaidassa). 

Kuten mainitsin, hotellimme Le Meridien sijaitsee KL sentralissa (Kuala Lumpuristaa puhutaan täällä lyhenteellä KL) ja siten logistisesti metron, junien ja monorailin risteymäkohdassa. Lähdimme kuitenkin mielettömän runsaan ja monipuolisen aamiaisen jälkeen kävellen liikenteeseen. (Ainoastaan Japanese omelette on jotain, mitä jatkossa vältän. En ikinä uskonut, että sikalan hajua voi maistaa - kyseinen munakas nimittäin maistui tismalleen siltä miltä sikala haisee. Se siitä.) Kysyimme ennen lähtöä hotellin concierge Keviniltä neuvoja tuleviin bussimatkoihin ja pyysimme häntä varaamaan meille lauttaliput Tiomanille. Sen jälkeen suuntasimme Maybankiin maksamaan puolet tulevasta luonnonpuiston reissusta - se tuntui järjestyvän helpommin näin kuin Suomen nettipankista, josta valuuttasiirto Malesian ringgiteillä ei onnistunut.

Kävelimme ensin Muzeum Nationaleen, mutta emme kuitenkaan menneet sisälle. Siitä pääsimme mukavasti lake-gardeniin, jossa oli todella rauhallista, hyvin vähän kulkijoita, pieni "järvi" suihkulähteineen, puita, puistoa ja kävelyteitä. Alueella on ihania lintu-, perhos-, ja orkideapuutarhoja, mutta koska näimme ne viime reissulla, niin tällä kertaa menimme vain ohi. Sieltä suuntasimme kohti chinatownia ja nappasimme samalla reissun ensimmäisen geokätkön.

Toinen kätkö löytyi vanhan temppeli luota. Geokätkösivusto kertoo usein lisätietoja paikasta, jonka vuoksi kätkö on juuri sinne laitettu. Esimerkiksi temppelistä kätkösivulla kerrotaan näin:

"Chan See Shu Yuen Temple is one of the largest and oldest surviving Buddhist temples in Malaysia. Located at the southern end of Jalan Petaling, it is characterized by a typical open courtyard and symmetrical pavilions, and decorated with colourful paintings, woodcarvings and ceramic fixtures. Built between 1897 and 1906, it is quite an elaborate temple: from outside you can see the intricately carved kwang-tung roof, gables and specially-crafted terracotta friezes with monumental Chinese history and mythological scenes. The interior of the main temple has pillars with scenes of gold-painted warriors battling lions, dragons and other mythical creatures." (Lähde: https://www.geocaching.com/geocache/GC7N30W_chan-see-shu-yuen-and-kuan-yin-temple)

Olimme sen verran hikisinä ja väsyneinä kävelemisestä, että päätimme mennä Bukit Pintangiin ("keskusta") monoraililla MRL, lippu 2,20 MYR. Linjoissa oli ilmeisesti jotain vikaa, koska odotimme junaa melkein puoli tuntia ja sen tullessa jouduimme ahtautumaan sisään (aasialaiseen tyyliin eli täyttä oli).

Kävimme vanhassa kauppabasaarissa kiertämässä (eräs pieni tyttö saa mekon tuliaisiksi) ja etsimme sieltä täältä tuttuja paikkoja, mm. "jalkahieronta-katua". Pistäydyimme apteekissa ostamassa aurinkorasvaa ja saimme neuvon mistä katu löytyy ja sieltähän se löytyi. Kuin ihmeen kautta löysimme vielä saman hierontapaikankin kuin 6 vuotta sitten, eli "Best friend foot massage" osoitteesta Changat, Bukit Pintang. Otimme puolen tunnin jalkahieronnan ja vartin hartiahieronnan (50 MYR). Aivan mahtavaa pitkän kävelypäivän jälkeen.

Kävimme syömässä Jalan Alor'illa paikassa "Dino's thai food restoran". Valitsimme thai paikoista sen, missä oli eninten väkeä syömässä. Hyvä valinta! Otimme chicken garlic, chicken cashew nuts ja baby-Kailan osterikastikkeessa. Todella maukasta ja hyvää, nam.

Takaisin hotellille tulimme metrolla (MRT, yksi yhdensuuntainen lippu 1,65 MYR). Raha-asioista ja vaihtokursseista sen verran, että 1 € = 4,6 MYR, noin suunnilleen.

Huomenna lähdemme kohti Mersingiä, jossa olemme yhden yön ennen saarimatkaa. Matka kestänee noin 5-6 tuntia ja tarkoitus on ottaa kumijalaksi Transnasional bussiyhtiö, joka on kuulemma mukaan (ja myös Kevinin mukaan) Malesian paras ja varmin bussiyhtiö. Saarella saattaa olla sen verran huono nettiyhteys, että valokuvia ei saa ladattua. Jos näin on, lataan tekstejä ja jätän kuvat kaupungista ladattavaksi. Hyvää yötä.