Tarutaon saariston luonnonpuisto

Tiistai - Torstai 27.-29.11.2012
Kiersimme aamupäivällä Koh Lipen saarta ja etsimme samalla uutta majapaikkaa, nykyinen on varattu kahdeksi yöksi. Saarella on paljon korkeuseroja ja saimme käveltyä itsemme aivan läkähdyksiin. Kuulemani mukaan saarella asuu ja suoraan tai välillisesti turismista hankkii elantonsa noin tuhat alkuperäisasukasta eli merimustalaista. Tämän lisäksi töihin on tullut ihmisiä Thaimaan mantereelta ja Malesiasta toinen tuhat. En osaa arvioida turistien määrää, mutta näkemäni perusteella majoituskapasiteetista olisi käytössä noin puolet, kausi on vasta aluillaan. Huippusesongin aikaa täällä on kaikkiaan kuulemma noin 5000 ihmistä. Saaren hiljaisemmissa osissa on vielä täysin tyhjiäkin majoituspaikkoja.

Majoitus kaikkiaan on täällä hyvin vaatimatonta, mutta joitain hienomman näköisiäkin paikkoja on. Suurin osa näyttäisi olevan tämän tasoista huonetta kuin meillä nyt: bambumaja / puurakenteinen maja tolppien päällä ja sen takaosaan valettu pieni kylpyhuoneen virkaa toimittava kyhäelmä. Viilennys toimii tuulettimella ja sähköä tulee ehkä vain pimeään aikaan. Huonetta ei siivottu päivittäin, lakaisimme itse terassille kantautuvaa valkosita hiekkaa pois, mutta sitä pyöri muutenkin koko ajan jaloissa. Petivaatteina oli "tataminsuojuslakana" ja jonkinlainen päiväpeitto, ei varsinaista lakanaa, mikä oli selvä puute. Paikan ehdoton valtti Lipellä oli sijainti ja se näkyi majoituskuluissa. Pelkkää majoitusta ajatellen hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan eli on aivan liian kallis. Sijainti päärannan tuntumassa mutta omalla rannalla, on Sanom Beachin valttikortti. Eri asia sitten on, haluaako siitä maksaa.

Yöt olivat aika sopivia nukkua pelkällä lakanalla, kun on muutenkin lämpimästä nauttiva ihminen. En kokenut öitä liian kuumaksi nukkua ilman ilmastointia, mittari puuttuu mutta arvioimme että huoneessa on ehkä noin +26. Emme kaipaa öisin ilmastointia, päivällä ja alkuillasta huone on tavattoman kuuma, mutta eihän täällä käydä muuta kuin vaatteita vaihtamassa ja suihkussa. Vaatteet ovat kosteampia ilman ilmastointia ja tämä läppärikin sekoili jotain eilen ja mietin että joko jää bloggaaminen tähän, mutta tokeni sentään.

(kuvassa Lipen "pääkatu")


Vaihdoimme kahden yön jälkeen rantabungalowimme pieneen "rivitalobungalowiin" keskemmältä saarta ns. pääkadun varrelta Baan Kasirin-nimiseen resorttiin. Voi kuulostaa omituiselta, mutta muutimme hiljaisempaan ja kätevämpään paikkaan, samalla myös majoituksen taso nousi. Maksamme täällä kahdesta huoneesta yhteensä alle 40 e/yö, hieman vähemmän kuin rannalla perhebungalowista ja sanoisin että hinta-laatusuhde on nyt osapuilleen kohdallaan. Rantabungalowiin kuului musiikkia iltaisin kaikuen vettä pitkin korkealla sijaitsevaan majaamme keskiyöhön asti, tosin ei häiritsevällä volyymilla, mutta kuitenkin. Täällä keskemmällä saarta jää vaille aaltojen pauhinan tuutulaulua, mutta tilalle saa sen, että kaikki on kätevästi aivan lähellä. Tosin näitäkään huoneita ei siivottu kahden yön oleskelun välillä. Ei se muuten, mutta kun wc:ssä on ilmoitus että wc-paperia ei saa heittää pönttöön, niin roskiksen tyhjentämisen luulisi kuuluvan jokapäiväiseen rutiiniin, mutta ei näissä paikoissa. Samoin rivitalon bonuksiin kuului myös aamuyön wc-käynnin yhteyteen ajoittuva torakkajahti, mutta sitähän voi kai sattua missä vaan. (Jahti päättyi muuten 5-0 torakan hyväksi, sen kadotessa lopulta takaisin viemäriin. Vikkelä eläin, niin isoksi kuoriaiseksi) Monet pienet ruokapaikat ovat rivitaloresortissa sopivasti ulottuvilla. Saaren molemmat pitkät rannat ovat nekin viiden - kymmenen minuutin patikoinnin päässä ja vanha rantakin olisi käytettävissä jos sinne haluaisi patikoida. Sieltä oli reilun kilometrin matka tänne useimpien rantaruokapaikkojen ja pääkadun palveluiden äärelle. Tätä paikkaa voimme suositella, mutta toiveita sijainnin suhteen kannattaa todella miettiä etukäteen - tai ottaa ensin huone vain yhdeksi yöksi jos ei tule korkean sesongin aikaan.

Vietimme Loy Kratongin tänä vuonna siis Lipellä ja katselimme rannalla tuttuja juhlallisuuksia. Ihmiset lähettivät merelle pieniä "kukkalaivoja" ja taivaalle pieniä riisipaperitulia. Kaunista ja jotenkin surumielistä kun valkoiset riisipaperikuvut alla loimuavine tulineen kohosivat korkeuksiin, jonnekin pilvien yläpuolelle kai.

Seuraavana päivänä kävimme veneretkellä eri Tarutaon luonnonpuiston saarilla. Korallit olivat suurimmaksi osaksi värittömiä, joukossa kuolleitakin, mutta kaloja oli kohtalaisesti liikkeellä. Varsinaisen snorklaamisen sijasta tarkoitus olikin päästä näkemään luonnonpuiston muita saaria. Ne olivat mukavia pieniä saaria, mutta mitään erityisen hohdokasta ei matkalle sattunut. Hohdokkain ja pelottavin kokemus löytyi ensimmäisestä snorklauspisteestä, Jabang nimisestä merestä kohoavasta koralliriutasta, jossa ei ollut mitään veden pinnalle asti ulottuvaa. Ihmettelimme ensin minkä vuoksi kohta oli aidattu köysin ja poijuin, mutta se selvisi meille kohtuullisen pian. Laskeuduimme mereen ja kuski viittoili meitä menemään köysien sisään. Näin teimmekin ja aloitimme snorklata. Jossain vaiheessa huomasin, että en liiku minnekään vaikka uin rivakasti. Kaikin voimin kroolaten onnistuin etenemään keskelle aluetta ja pysyttelemään siinä paikallaan jonkin aikaa. Ensimmäinen kokemukseni voimakkaasta merivirrasta! Luovuin melko pian ja hilasin itseni köysien avulla takaisin veneeseen, ei mikään erityisen miellyttävä kokemus. Köysikin tuntui välillä menevän syvemmälle pinnan alle tai mahtoiko virta viedä minua ja köyttä sinne, en tiedä. Enää en ihmettele tarinoita merivirtojen mukana ajautumisesta - yhtä hyvin voi kroolata rivakkaa jokea kosken alapuolella vastavirtaan. Veneeseemme hilautui myös eräs japanilainen, joka oli ajelehtinut sinne (ilman räpylöitä vielä) eikä päässyt enää takaisin vastavirtaan omalle veneelleen.

Seuraavat kohteet olivat rauhallisissa vesissä, vaikka ihan lähellä olivatkin. (Miten meressä voi olla niin paikallisia virtauksia?) Kävelimme Koh Hin Ngamin mustilla pyöreänsileiksi hiotuneilla kivillä, snorklasimme Koh Yangilla, söimme piknik-lounaan Koh Rawilla ja kävimme Koh Adangin rannalla ennen Lipelle paluuta.

Mitä mieltä Lipesta tai Tarutaon luonnonpuistosta? Tarutaon luonnonpuisto oli joltinenkin pettymys. Minulla oli selkeästi suuremmat odotukset ja ehkäpä olen käynyt niin suurenmoisissa snorklauspaikoissa, että keskinkertaiset ovat pettymys. Tai ehkä hain sieltä vääriä asioita. Ehkä kuitenkin olen luontokohteiden osalta enemmän "sademetsä ja luola" kuin "valkohiekkainen santa" -ihminen? Lipe taas oli jonkinlainen positiivinen yllätys. Olin kuitenkin odottanut pilattua saarta ja ihmistungosta. Löysin kyllä ihmisen infrastruktuurin, mutta luontoa ei ollut mielestäni pilattu eikä paikka ollut mikään biletyspaikka, jossa en olisi viihtynyt. Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus, mutta en tiedä menemmekö koskaan sinne uudestaan, se on nyt nähty.

(Kuvassa Koh Rawin alkuperäisasukas)

Koh Lipe

MAANANTAI 28.11.2012
Takana täydet 30 tuntia matkantekoa lävistäen Malakan niemimaata pituussuunnassa (kartan vihreä viiva on piirretty suoraksi käytännön syistä, vaikka junarata ei kulje suoraan maan halki). Liikennevälineillä taksi-bussi-taksi-juna-juna-minibussi-lautta-pitkähäntävene pääsimme Koh Lipen hiekkarannalle ja patikoimme vielä loppumatkan iltapäivän paahtavassa helteessä Pattaya Beachin mereltä katsottuna vasempaan seunaan. Sieltä lähti lautasilta kallioiden yli niemenkärjen taakse ja täällä odotti Sanom Beach ja sen pieni resort. Ranta on noin 50 metriä pitkä ja kun kahlaa/ui pienen matkan merelle, näkyy koko suuri ranta niemen kärjen takana. Sijainti on siis varsin suojainen, mutta kaikki on täällä Lipellä lähellä, tämä on bumerangin muotoinen ja arviolta 4 km pitkä saari, toisesta päästä kolmisen kilsaa leveä, tältä kohdin vain puolisen kilometriä.

Eilisestä matkustamisesta hauskimpana koin yöjunan 14-tuntisen puksuttelun. Matkasimme Malesian maaseutua ylös, ylitimme Malesia-Thaimaa rajan ja matkasimme vielä ihan pienen matkan Etelä-Thaimaata aina Hat Yain kaupunkiin asti. Pitkässä junassa oli yksi vaunu tehty makuuvaunuksi. Päiväjunan vastakkain sijaitsevista penkeistä kääntyy käytävän molemmin puolin ja pitkittäin vaunun seinustoille jonot alavuoteista ja ylävuoteista. Tällä tavoin vaunuun mahtuu arvioni mukaan noin 40 nukkujaa. Muut vaunut olivat toisen luokan istumapaikkoja täynnä ja osa vaunuista oli hyytävän kylmiä. Paikat varattiin etukäteen netistä ja makuupaikkoja ei varmasti riittänyt kaikille halukkaille. Tunnelma monikansallisessa vanussa oli sangen hauska. Hyvä oli myös huomata, että puhem mistä ei ymmärrä mitään, häiritsee nukkumista paljon vähemmän kuin ymmärrettävä puhe!

Perillä Koh Lipellä meillä on "Family villa" eli bungalow rakennus, jossa on kaksi samanlaista "makuuhuonetta", terassilta on molempiin oma sisäänkäynti. Kummassakin on oma kylpyhuone. Tämä on tosi hatara rakennus ilman ilmastointia, sähköä iltaviidestä aamuun puoli kymmeneen asti. Sillä välin voi käyttää pientä tuuletinta ja latailla akulla toimivia vehkeitä. Kaikki muu olisi ok, mutta sänky on armottoman kova, ei normaali patja vaan kuin muovitetulla tatamilla makaisi ja niinpä heräilin pitkin yötä puutuneisiin jäseniin. Meillä on vielä toinen yö tässä varattuna ja sen jälkeen on tarkoituksena ehkä vaihtaa asumusta tällä saarella. Saari on mukavan tuntuinen, vaikka onkin pelkästään turistien käyttöön tehty. Kausi täällä on juuri alkanut, puolisen vuotta saari on turisteilta osapuilleen suljettuna. Täällä asuu kuitenkin paljon työllistettyä väestöä ja on täällä karttaan merkitty koulukin, joten ei tämä varmaan tyhjä ole silloinkaan.

Koh Lipe sijaitsee kaukana mantereesta, itse asiassa Malesialle kuuluva saari Langawi on tässä Thaimaan mannerta lähempänä. Koh Lipe kuuluu Tarutaon kansallispuistoon, johon kuuluu kymmeniä pieniä saaria, monet niistä suojeltuja. On paljon kritisoitu Lipeä siitä, että sen sijainti lähellä suojeltuja saaria pilaa pian koko saariston. Osittain tämä voi pitää paikkaansa. Toisaalta haluaisin nähdä hyvänä sen, että yksi saari varataan kokonaan matkailulle ja muut saaret jätetään matkailulta (ainakin majoituspalveluilta) vapaaksi vyöhykkeeksi. Jos näin käy, en näe tätä huonona asiana Tarutaon saaristolle. Faktaa kuitenkin on, että ihmiset hakevat elämyksiä ja hakeutuvat luonnonkauniisiin paikkoihin. Näitä ei kokonaan voi varjella turismilta, mutta kohtuullinen keskittäminen on silloin hajasijoittelua parempaa, koska muutama vapaan markkinan majoitus tuo mukanaan aina tarpeen baareille, ruokapaikoille, pesulapalevelulle, minimarketille, snorklausalan yrittäjälle, rättikauppiaalle jne jne. On paermpi että tällainen keskittymä reilusti ja hallitusti perustetaan johonkin ja muilla saarilla käydään vain retkeilemässä jos sitäkään.

Kirjoittelen tätä terassilla tiistaisen aamu-uinnin jälkeen. Näkymät alla lepäävälle merenlahdelle ovat postikorttimaisen kauniit. Meren pohja kivineen ja koralleineen (kuolleita rannan läheisyydessä tosin!) näkyy hyvin tänne ylös, turkoosi vesi täplittyy kivien tumman pinnan kuvioihin. Aamuyöllä satoi rankasti ja ilma on nyt miellyttävän viileä.

Larkinin ketunlenkki ja muuta kohdetietoutta

SUNNUNTAI 25.11.2012
Oli aika lähteä tien päälle ja kohti pohjoista. Päätimme johkaantua etukäteen Malesian puolella sijaitsevaan Johor Bahruun bussilla, koska junaliput ovat puolet halvempia ostettuna Malesiasta kuin Singaporesta. Saimme useita eri neuvoja mistä ja miten Johor Bahruun (JB) pääsisi, osa neuvoista oikeita ja osa aivan vääriä. Oikeitakin reittejä on useita, riippuen siitä mistä osasta Singaporea lähdet. Aivan Lavender hotellin lähettyvillä Queen streetillä on pieni taksi- ja bussiasema. Sieltä lähtee sekä Causeway link busseja että bussi nro 170, molemmat samaan JB suuntaan. Sieltä voi myös neuvotella itselleen taksin jos haluaa. Hinta on bussissa parin dollarin kieppeillä per henkilö. Bussilla ajetaan Woodlandsin checkpointiin, jossa noustaan kyydistä kaikkine tavaroineen ja käydään läpi rajamuodollisuudet ulos Singaporesta. Sitten takaisin bussiin, joka ajaa saarta ja mannerta yhdistävän sillan yli. Henkilöautojen kaistalla seisoi liikenne, mutta bussi meni joutuisasti omaa kaistaa ilman ruuhkia. Taas hypättiin tavaroineen pois bussista, vuorossa rajamuodollisuudet, jossa saavutaan sisään Malesiaan. Sitten takaisin bussiin ja jatkoimme kohti määränpäätämme Larkinin asemaa. VÄÄRÄ VALINTA!

Pääsimme kyllä Larkinin "asemalle", mutta se oli jokseenkin yhtä paljon rautatieasema kuin Kannelmäen vanha ostari, suuri ja sekava se kyllä oli. Hukkasimme siellä puolisen tuntia raiteiden etsimiseen ja meitä ohjattiin useaan bussilippuja myyvään toimistoon ja taas taksiasemalle - kunnes vihdoin tajusimme että olemme aivan väärässä paikassa junaa ajatellen. (Sieltä olisi kyllä päässyt bussilla eri puolille Malesiaa, joten jos jatkaa matkaa bussilla, on kohde ehkä oikea). Jotta loppuosa tarinasta olisi mennyt oikein, olisi tullut jäädä viimeisten rajamuodollisuuksien jälkeiseen paikkaan - rautatieasema oli juuri siinä valtavassa kompleksissa. Noh, taksi toi meidät takaisin sinne ja meille jäi pari tuntia aikaakin käydä lounaalla ja kahvilla ennen junan lähtöä.

Sen verran vielä kohdetietoutta, että joskus rajamuodollisuuksissa ja busseissa menee jonottaessa paljon aikaa, koska väkeä käy töissä Johor Bahrusta Singaporen puolella, ja toisaalta taas väkeä käy paljon ostosmatkoilla Singaporen puolelta edullisessa JB:ssä. Kannattaa siis välttää ruuhka-aikoja, vaikka en osaa sanoa mitä ne tarkalleen ottaen ovat. Sunnuntai aamupäivä oli ainakin hyvin väljä aika matkustaa ja ilman Larkinin bussiaseman kiekausta aikaa olisi mennyt reilun tunnin verran. Ruuhka-aikaan kannattaa varata aikaa tuplasti tai triplasti enemmän. Bussit liikennöivät puolen tunnin välein 21.30 asti. Joten kannattaa myös harkita (varsinkin tiukemman aikataulun tai yöjunan suhteen) sitä vaihtoehtoa kuin me ensimmäistä kertaa tullessamme, että nielee tuplahinnan aiheuttaman karvauden ja nousee junaan jo Woodlandsista - tosin sinnekin matkasimme siis metrolla lentokentältä kaikkiaan yli tunnin ja siellä oli omat kiemuransa junaan mentäessä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että rajamuodollisuudet tulevat sijainniltaan muuttumaan (tämä oli tilanne syksyllä 2012), joten kannattaa varmistaa sen hetkinen tilanne. Rakentamista ja muutostyötä oli asemilla meneillään ja tuskin Singapore jättää Woodlandsiä vakituiseksi asemakseen, senverran omituinen oli sekä itse asema, että myös sen sijainti.

Ensimmäisen luokan junavaunu on erittäin tilava istua, penkit ovat mukavat vaikka melko rähjäiset; muovia repsottaa sieltä täältä ja ajan hammas on nakertanut joka paikkaa. Junassa jaettiin muovikoteloon pakattu pala banaani-kuivakakkua, joka oli kuulemma ihan hyvää (netissä lukikin että matkalla tarjotaan virvokkeita). Vessat ovat kohtuulliset varsinkin alkumatkasta. Kävinkin siellä melkein heti alkumatkasta ja nyt olen loppumatkan juomatta. Kuten viimeksi mennessä kerroin, junakyyti on kuoppaisempaa kuin kotiraiteilla ja pyttyyn sihtaaminenkin on siis vaikeampaa: arvaat varmaan loput. Mutta tässä vaunussa sai makeat päiväunet ja ilmastointi ei ole jäätävällä, siis kaikki hyvin.

Käytämme junallakin länsirannikon reittiä, koska itärannikon (eli Kaakkois-Thaimaan) seutu on siellä käytävän sissisodan vuoksi levoton. Itärannikolla Malesiassa taas on kuulemma ollut kovasti myrskyjä ja huonoa säätä luonnonvoimien järjestämänä, onneksi tämä oli tiedossa jo etukäteen ja nämä selityksenä sille, miksi pysyttelemme koko matkan länsirannalla.

Ilta piemenee täällä noin seitsemän aikaan illasta. Uusi raja tulee eteen pimeässä yöaikaan, joten on aika summata kokemuksia ja ajatuksia Singapore - Malesia osuudesta. Kaksi sanaa: kannatti tulla. Kaksi lisää: tullaan uudelleen. Siinä varmasti pähkinänkuoressa 12 päivän kokemus. Singaporessa olisi voinut viettää vielä lisää aikaa (nyt olimme 2 yötä), Kuala Lumpurin 4 yötä taas olivat riittävät. Hotellin vaihto eri alueilla oli virkistävää. Pangkorissa olisi mennyt pari yötä lisää (nyt 3 yötä), mutta lompakko olisi pakottanut vaihtamaan siellä yöpaikan edullisempaan. Rannat olisivat olleet mukavat loikoilla ja uida vielä pari päivää. Kovin pitkää aikaa emme pelkästään siellä olisi halunneet viettää, varmaankin erilaisten ruokapaikkojen puute olisi pidemmän päälle rassannut (kun Bavannin kokkauksia ei olisi ollut taloudellisista syistä voinut syödä loputtomiin), myös hyvät ranta-alueet olivat aika pienet.

On tietenkin vaikea sanoa mitään siitä mitä ei nyt koettu, mutta etukäteisten tietojen mukaan Penangin saari olisi mukava nähdä ja siellä viihtysi varmaan ainakin sen viikon verran. Tässä joitain ajatuksia, lähinnä omiin tarpeisiini soveltuvin neuvoin. Uuteen (ja ehkä rosoiseen) paikkaan mennessä voisi olla hyvä varata vain pari ensimmäistä yötä ja etsiä sitten paikan päällä mukavalta tuntuva paikka. On niin monia huomioon otettavia asioita mitä ei etukäteen ajateltuna osaa ottaa huomioon: suurimpana erilaiset kulkuyhteydet ja paikkojen meluisuus. "Hyvät kulkuyhteydet" tarkoittaa joskus juuri sitä, mutta joskus et halua matkustaa juuri sinne. Linja-autoasema voi olla lähellä, mutta lähtevätkö bussit haluamaasi suuntaan juuri sieltä? Se selviää suuremmissa paikoissda yleensä vasta paikan päältä, ellet ohjelmoi reittiäsi loppuun asti valmiiksi. Pienissä paikoissa kulkuyhteyksien merkityskin on pienempi. Jätä jonkun verran valinnan vapautta matkallesi, joskus saat matkaltasi kutkuttavan idean, mutta liian valmiiksi hiottu aikataulu estää sinua menemästä sinne. Toisaalta aivan avoin aikataulu voi johtaa siihen, että rantaelämän sijasta haaskaat kokonaisia päiviä netissä hotelleja etsien ja reittejä hakien. Joten valmistele matkaa, selvitä tietoja, varaa ja järjestä varsinkin suositut ja täydet kohteet etukäteen.

Singapore Slingiä Rafflesissa

Lauantaina oli suunnitelmissa kaupungilla kävelyä ja ihmettelyä. Kävimme ostamassa liput valmiiksi Singapore Flyeriin, joka on suuri "maailmanpyörä" keskustassa Singaporen eteleäisellä rannalla. Yksi pyörähdys kestää 30 minuuttia ja korkein kohta oli 165 m meren pinnasta, hyvä näkymät siis. Kirjoittelen tätä Johor Bahrun rautatieasemalta tekstitiedostoon ja päivitän tämän blogiin ilman kuvia. Kuvat tulen lisäämään myöhemmin, koska niiden siirtäminen kestää.

Taas kerran noudatimme Helin vinkkiä ja kävimme juomassa Raffles hotellin Long baarissa alkuperäiset Singapore Sling cocktailit, söimme maapähkinöitä ja heitimme kuoret lattialle kuten kaikki muutkin. Pöytää joutui jonottamaan ja juomasta sai maksaa, mutta olihan se hyvää ja sai kuunnella historian siipien havinaa, englantilaisten maailmanvalloittajien jalanjäljissä.

Selvittelimme myös bussimatkaa Johor Bahruun (miten se osasikin olla monimutkainen!) ja sitten lähdimme poikaa vastaan lentokentälle, hän liittyisi nyt kahden viikon loman ajaksi seuraamme. Lento tuli ajoissa ja liikenne kulki joutuisasti. Lavender hotellin sijainti on kyllä ihan mahtava ajatellen sekä lentokenttää että busseja Johor Bahruun, voin suositella.

Kävimme yhdessä illalla syömässä Little Indiassa, tällä kertaa Madura nimisessä paikassa (saman kadun varrella kuin eilisiltainen ravintola): Butter chicken Masala, Chicken Chettinadu ja Madura's Mutton Masala riisin ja naan-leipien kera. Juomaksi tuorepuristettua appelsiinia, ananasta ja vesimelonia. Hyvää oli, vaikkakin karitsa ei ollut ihan yhtä nuorta kuin eilisiltaisessa paikassa, jota siis suosittelen vielä lämpimämmin.

Little India oli täynnä lauantaita viettäviä intialaistaustaisia pieniä ihmisiä. Kadut olivat täynnä, haettiin noutoruokaa tai tultiin ulos syömään, istuskeltiin kahvilla tai muuten vaan käyskenneltiin kadulla. Autoja oli ruuhkaksi asti ja päätimem kävellä ulos ja ottaa taksia vasta väljemmiltä vesiltä Flyerin luokse. Vaikka Singapore onkin aasialaisittain verrattuna melko kallis kaupunki, on taksilla ajo halpaa. Perusmaksu taisi olla 2 Sin$ ja puolen kaupungin halki ruuhkassakin teki vain noin 8 Sin$ - eli noin 6 e.

Singaporessa voi nautiskella suunnattomasta kaupungin puhtaudesta. Turvallisuutta valvotaan myös erittäin tehokkaasti, erilaisia varoituksia on asianmukaisissa paikoissa (kotimaata tehokkaammin!), kameravalvontaa on viljalti. Asemilla ei saa syödä eikä juoda, joten roskiakaan ei juuri näy missään. Roskikset ovat siistejä ja oma kotikaupunkin tuntuu tähän verrattuna aika rähjäiseltä, enpä olisi uskonut.
Flyeristä oli ihanat näkymät valoja tuikkivaan miljoonakaupunkiin (kuvat tulevat myöhemmin). Huomenna lähdemme kohti uusia seikkailuja, palaan linjoille parin päivän kuluttua!!

Little India

PERJANTAI 23.11.2012
Suomessa ei ole vielä aamu valjennut, mutta me olemme tehneet jo hyvän matkaa reissua Kuala Lumpurista kohti Singaporea. Matka on arviolta reilut 300 km ja tähän mennessä tie on ollut melko hyvää mottooritietä. Istumme taas ihan normaalissa 2-kerroksisessa bussissa, ei mikään hieno tai ylellinen vaan keskitasoinen perusbussi. Olimme pyytäneet paikat bussin etuosasta ja myyjä vakuutti niiden olevan, mutta paikat ovat kuitenkin melkein takana. Bussi on puolityhjä, mutta alkumatkasta joku kävi moneen kertaan ajamassa ihmiset oikeille paikoilleen istumaan ja koko etuosa on tyhjä. En oikein ymmärrä mikä tässä on takana, ellei sitten jostain matkan varrelta pölähdä isoa määrää ihmisiä kyytiin. Pöh. No, onneksi alkumatkasta suoraan istuimen yläpuolelta tullut kovaääninen musiikki on laitettu pois. Bussin piti lähteä klo 9.30, meille ilmoitettiin että paikalla pitää olla 9.15 tai jää kyydistä. Tasan 9.15 me marssimme kuljettajan perässä ilmoitetulta laiturilta ulos (2-kerrosbussit eivät mahdu maanalaiselle laiturialueelle), mutta odottelimme bussissa klo 10 asti ennen kuin pääsimme lähtemään. Poikkesimme vielä toisella linja-autoasemalla ja sitten lopulta pääsimme kunnolla matkaan. Matka-aika on noin 5 tuntia ja nyt ymmärrän miksi kovin tarkkaa aikaa ei kukaan sano. Mutta tämä riittää meille ja onneksi ei tässä vaiheessa ole kyse mihinkään jatkoyhteyteen ehtimisestä.

Kokonaismatka-ajaksi muodostui odotuksineen 7 tuntia joten koko päivän reissusta oli kyse. Bussiyhtiö oli Lionstar express, jota emme voi hirveästi suositella, bussi ei ollut ihan lupausten mukainen ja henkilökunta aika töykeää ja maksoikin hieman enemmän kuin mitä lipussa hintana lukee. Bussi jätti meidät iltapäivällä Singaporen Golden Mile complexin luokse valtavan tummanharmaan pilvimassan kertyessä taivaalle. Iltapäivä oli tuttuun tapaan hikinen ja tarvoimme rinkkoinemme kohti hotellia aika hikisissä tunnelmissa, lievästi sanottuna. Mitä lähemmäs hotellia tulimme, sen synkemmäksi kävi taivas, mutta ehdimme kuin ehdimmekin ensimmäisten pisaroiden kanssa samaan aikaan perille. Hotelli "V Hotel Lavender" (http://www.vhotel.sg/index.html) on suuri ja melko hieno kaupunkihotelli aivan Lavender nimisen metroaseman (lentokentältä tuleva vihreä linja) vieressä. Kartalle se on sijoitettavissa myös olevaksi kävelymatkan päässä "Little India" eli Pikku-Intiasta. Huone on aika hieno kolkohkolla pelkistetyllä tavalla ja ilmastointi toimii niin että jalat on huurteessa. Sille kyllä luvattiin tehdä jotain, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole mitään tapahtunut. Odottelimme suorastaan teatraalisen ukkosmyrskyn laantumista huoneessa. Leimahteli ja paukkui, koko näkymä ikkunasta hävisi harmaaseen sademuuriin.

Kävimme syömässä intialaista ruokaa Little Indian sydämessä Copper Chimney nimisessä paikassa (http://www.copperchimney.com.sg/) jota voimme lämpimästi suositella! Tätä muistaaksemme söimme kun jälkikäteen listalta katsoin:
Kolhapuri Kabab
Spicy chicken drumlets marinated with a secret marinate and skewered in the Tandoor.
Gosht Dopiaza
Mutton, fried onions and spices and cooked to tender perfection.
Lisänä: Riisiä, garlic naan ja roti. Juomana Tiger tuopit olutta. Hinta kahdelta n. 60 Sin$ eli n. 40e. Tätä taas söimme "ihan varmasti" ja jälleen kerran, kuva ei tee oikeutta herkuille:

Little India on pieni matalasti rakennettu alue korkeiden kerrostalojen välissä. Toivottavasti se olisi suojeltu, koska rakenukset olivat pääosin mukavan näköisiä vanhoja taloja. Seikkailimme siellä parin korttelin kokoisessa valtavassa Mustafa Centre nimisessä tavaratalossa, joka on muovipussin tekstin mukaan auki 24 h. Ostimme sandaalit ja aurinkosuojakertoimella 50 varustetun uima/snorklauspaidan. Kävelimme sitten hissukseen "Intiasta" hotellille yöpuulle.

Öinen kaupunkinäkymä sateen jälkeen

Kävellen Kuala Lumpurissa

TORSTAI 22.11.2012
Makoisien yöunien jälkeen menimme aamaisiselle Central Marketiin, jonka olimme bonganneet eilen illalla kotiinpäin tultaessa: se olikin kulmittain vastapäätä hotellimme yhtä kulmaa, aukion toisella puolella. Otimme siellä kahvit ja länsimaiset aamiaislautaset (paistettu muna, ranskalaiset perunat, papuja, paahtoleipää). Yritämme aina saada normaalia kahvia, mutta täällä normaali kahvi on Kopia, joka on sekoitettua kahvia: kahvipurujen joukkoon on sekoitettu sokeria ja kahvi on aika laihaa. Tänäänkin saimme Kopia maidolla ja ilman, huoh. Tässä hotellihuoneessa on onneksi vedenkeitin ja Nescafe maistuu iltapäivällä aika taivaalliselta lentokentän XO konjakin ja tumman suklaan kera.

Aamupäivällä kävimme postissa ja sen jälkeen yritimme saada ostettua bussilippuja huomiseksi Singaporeen, mutta se ei ihan ensi yrittämällä onnistunut. Meillä on Singaporessa varattu hotelli aivan erään bussiaseman lähettyviltä ja haluamme saada bussikyydin juuri sille asemalle. Lannistuimme tässä vaiheessa bussilippujen suhteen ja lähdimme sen sijaan tutustumaan poliisimuseoon, johon ensimmäisellä paripäiväisellä emme ehtineet. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen. Näyttely oli mukava ja sisälsi monenmoista tietoutta myös samalla Malesian historiasta ja valtasuhteista. (Kts esim. http://kualalumpurcityguide.com/royal-malaysian-police-museum-muzium-polis-diraja-malaysia/) Museossa ei saanut kuvata, mutta pihalta on pari kuvaa tässä.

Lähellä vanhaa rautatieasemaa sijaitsee erilaisten nähtävyyksien keskittymä, mm.: suuri moskeija "National mosque", lintupuisto, perhospuisto, orkideapuisto, hibiscuspuisto, islamilainen keskus, islamilaisen taiteen museo ja poliisimuseo ja planetaario. Siellä piti olla myös Lake Garden, jonne olimme menossa mutta se vaikutti suljetulta ja hoitamattomalta alueelta. Lintupuistossa ja perhospuistossa olemme jo käyneet ja Borneossa kävimme orkideapuistossa, joten sekin jäi nyt väliin.

Museokierroksen jälkeen iltapäivä menikin erilaisissa shoppailujen kiemuroissa, bussiliput tuli ostettua ja muutakin pientä tavaraa tai tuliaista etsiessä vierähti aikaa. Tavaramäärää emme juuri halua lisätä, joten juuri mitään emme vielä ostaneet. Söimme Chinatownin katuruokaloissa, yllättäen kiinalaisvoittoisia ruokia. Niistä täytyy sanoa, että erittäin hyviä ovat olleet, mutta itse kaipaisin voimakkaampaa maustamista ja odotan siksi jo innolla Etelä-Thaimaan tulisia makuja kielen päälle. Ruokapaikat ovat ulospäin aika rähjäisiä, paikatut likaiset pöytäliinat, mustuneet muovituolit ja katu / jalkakäytäväkään ei ole ihan puhtas. Niiltä vain pitää yrittää sulkea silmät ja olla välittämättä niistä. Keittotilat kuitenkin näyttävät puhtailta ja lihat ovat kypsinä kuumassa ja raakoina kylmässä yms.

Päivä oli kuuma ja sisälsi paljon kävelemistä joten uuvahdimme hotellille jo kahdeksan aikaan. Tässä olemme pakkailleet rinkkoja taas kasaan, valmiita huomiseen bussimatkaan. Hyvää yötä!

Chinatown!

KESKIVIIKKO 21.11.2012
Saavuimme toistamiseen Kuala Lumpuriin, josta olimme tällä kertaa varanneet hotellihuoneen Geo nimisestä hotellista Chinatownin laidalta vanhan rautatieaseman läheisyydestä. (http://www.geohotelkl.com/reservation.html) Tämä on aivan uusi hotelli(ja uusi rakennus) ja uuden hotellin hyvät puolet: huoneessa laminaattilattia tummaa puuta (ei kokolattiamattoja), siistiä katosta lattiaan, mukavan pehmeä sänky aasialaiseksi, pehmeä tyyny, hyvä peitto, ihana ilmastointi joka ei ole liian kylmä, kaksinkertaiset ikkunat (!!!), vedenpaine suihkussa kuin kotona jne. Huone on pieni, mutta aivan riittävä. Saimme huoneen ylimmästä 10. kerroksesta kuten toivoin, koska maanpäällinen metrorata kulkee aivan vierestä. Pientä kolketta tulee junista ja liikenteen melua kantautuu vaimeana muutenkin huoneeseen, koska ikkunat antavat sinne suunnalle, mutta ei mielestäni ole paha ollenkaan. Muutenkaan täällä ei juuri torvilla tööttäillä "keskustelutarkoituksessa" että sekin aiheuttaa vähän melua, eikä yöllä yhtään. Ihana silti olla ihan kaupungin sykkeessä, mutta kuitenkin muutama asemanväli vilkkaimmasta keskuksesta (Bukit Bintang nimeltään).

Haahuilimme Chinatownin vilinässä, erilaisissa tuoksuissa ja äänissä. Kävimme "itsepalvelu"pesulassa (koneellinen pyykkiä lämpimässä vedessä 6 MYR, pesuainepussukka 1 MYR, kuivausrumpu 4,5 MYR ja tyttö joka siirsi pyykin pesukoneesta kuivausrumpuun meidän käydessä lounaalla 0 MYR, yhteensä noin 3 e). Kävimme kauppakadulla syömässä thaimaalaista mangokanaa, kanaa cashew-pähkinöillä ja riisiä - NAM. Pyykit olivatkin sen jälkeen valmiit ja heitimme ne hotellille. Sitten suuntasimme etsimään Central Marketia (joka suuntaa-antavan kartan mukaan oli olevinaan kauempana emmekä löytäneet sitä) ja lopulta päädyimme ajamaan monoraililla Bukit Bintangiin, jossa kävimme jalkahieronnassa. Sieltä olikin hyvä suunistaa kotihotelliin.

Paluu menikin aika myöhäiseksi ja harpoimme kovaa kyytiä vieraita katuja pitkin hotelliin. Aika hyvin täällä lopulta osaa suunistaa, vaikka usein onkin vähän hakoteillä kun korttelit eivät ole neliön mallisia, katuja menee ristiin rastiin, erilaisia rappuja / ylikäytäviä eri tasoissa, kapeita kujia siellä täällä. Katukylttejä joko on tai ei ole ja kartat meillä ovat tosiaan suuntaa antavia mainoskarttoja. Tällainen yönäkymä on hotellihuoneesta: