Tiomaniin tutustumassa

Maanantai 22.4.2019

Söimme aamiaisen omassa hotellissa (vähän epävarmana siihen kuuluuko se yöpymisen hintaan vai ei). Yö oli mennyt miten kuten. Sijainnista johtuen (kuten tänään selvisi) täällä on sähköntuottoon lisänä oma generaattori, joka varmistaa riittävän ja tasaisen sähkönsaannin. Öisin generaattori ei ole päällä, joten ilmastointilaite elämöi köhimällä, sammumalla, käynnistymällä, kiihdyttämällä ja taas kohimällä. Mekkala oli jokseenkin kuin lentokoneen matkustamossa olisi ollut ja jossain vaiheessa päädyimme sammuttamaan sen. Ilmeisesti monesta muusta paikasta poiketen täällä laskee öisin lämpötila niinkin alas kuin 25 huitteille, joten tänään sammutamme yöksi koko rakkineen. Kylmennämme huonetta nyt ennen nukkumaan menoa ja napsautamme kattotuulettimen yöksi ja katsotaan, miten tämä taktiikka toimii. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään kylästä kauppoja ja katsastamaan niiden tarjontaa. Löysin yhdestä kaupasta mystisen pienen pussissa olevan kangasrullan, kuin teltan pohjaa ja ostin sen enempiä miettimättä. Luin jostain blogista, että hietakärpäset purisivat enemmän hiekassa loikoilevia ja tältä voisi välttyä makoilemalla vesitiiviin alustan päällä. Toinen vaihtoehto olisi ylempänä hiekasta olevat rantatuolit – joita rannassamme on jostain syystä vain kolme. Kärpäset mokomat ovat muutaman millimetrin mittaisia mutta purevat viikkokausia kutisevia ja ehkä jopa märkiviä paukuroita. En tiedä vieläkään mikä se kangas on, mutta todella vahvaa ja liukasta vesitiivistä kangasta se on, ikään kuin pussilakana malliltaan, ehkä sinne kuuluu pistää jokin patja tms. sisälle? No meillä se toimii ranta-alustana. 

Maailmalla törmää erilaisiin ympäistöiasioihin mitkä näyttäytyvät pohjoismaisille turisteille ehkä eri tavoin kuin muille, eikä kovin positiivisessa mielessä. Paljon on tehtävää kotimaassakin, älä käsitä väärin, mutta tietyt asiat pistävät silmään muualla eri tavalla. Tässä postauksessa keron kuitenkin tällä saarella törmäämääni kahteen positiiviseen asiaan. 

Ensimmäinen positiivinen asia näkyy kylänraitilla:

Malesia on muslimimaa ja siihen törmää Tiomanilla paitsi naisten päähuiveissa, niin myös tiettyjen kauppojen ja ruokapaikkojen puuttuvaan olut-tarjontaan. Ristiriitaisesti kyllä, kalliina lomasaarena tämä on tax-free saari ja juuri olut on täällä tavallista halvempaa. No, olemme juoneet myös hyviä vastapuristettuja hedelmämehuja, jos olemme sattuneet ”kuivaan ravintolaan”. Hedelmiä täällä ei valtavasti ole tarjolla, joten hyvä että edes mehuna. Ja hedelmä taitaa olla laaja käsite, koska ”hedelmälautanen” erään ravintolan listalla käsitti omenaa, kurkkua ja selleriä.

Päivä on sisältänyt myös uimista, snorkkeleiden testausta ja aurinkovarjon alla torkkumista. Ainakaan vielä en ole törmännyt hietakärpästen puremiin, muutama hyttynen sen sijaan on paukaman jättänyt. Niitäkään ei ole kovin paljon, metsäisemmissä kylätien kohdissa jonkun verran.

Toinen positiivinen asia minkä lupasin mainita, tulee tässä. Olenkohan jo kertonut, että tämän saaren hiekkarannoilla pesii kaksi kilpikonnalajia? Tänne on perustettu kilpikonnien suojeluprojekti ”Juara Turtle Project”, josta voit lukea lisää täältä: https://www.juaraturtleproject.com/. Pähkinänkuoressa projektin tarkoituksena on auttaa pesinnässä etsimällä kilpikonnine pesät, siirtämällä ne JTP:n suojiin, jossa munat haudataan hiekkaan kuten alkuperäinen pesä ja lopulta siirretään ylös kaivautuneet poikaset laatikkoon ja viedään rantaan, jossa ne vapautetaan. Projektin suojissa ei pidetä kilpikonnia, ellei sitten hoideta loukkaantuneita tai hoitoa vaativia yksilöitä. Tietoisuuden levittäminen on myös tärkeää.

Pääsimme siellä aidosti vaihtamaan tietoja, kun kysyin vinkkiä paikassa olevaan kätköön, jota en itse löytänyt. Kätkö ei ollut saatavilla 24/7, joten arvelin sen olevan JTP:n tiloissa, kuten olikin. Vain yksi vakituisesta henkilöstöstä tiesi kätköstä (tai kätköilystä ylipäätään) ja ainakin yksi innostui valtavasti harrastuksesta. Eräs heistä kysyi lähtiessämme, olimmeko mahdollisesti Suomesta (oli kuuostellut aksenttia) – hän oli viettänyt metsäopintojen parissa vuoden Joensuun yliopistossa, johon totesin, että sehän oli minunkin entinen yliopistoni. Maailma on pieni. 

                                                (Mitäkö on kätköily? www.geocaching.com)

Kauas on pitkä matka

Su 21.4.2019 aamupäivä

Istumme lauttasatamassa odottamassa paattia kohti Tiomania.

Hotelliyöhömme ei kuulunut aamiaista, joten lähdimme etsimään sitä pienestä kaupungistamme. Ei löytynyt mitään muuta kuin aasialaista aamiaista, eli nuudelia ja riisiä kastikkeineen. Oli sellainen olo, ettei saa sellaista alas heti aamusta, niin kävimme 7/11:ssä ostamassa pienet teolliset leivät ja jääkahvi / tuoremehut. Voisi kuvata, että viiden tähden aamiainen vaihtui puolen tähden aamiaiseen. Kävimme vielä vaihtamassa rahaa, koska meillä ei ole mitään käsitystä Tiomanista ja sen palveluista. 

Tänne voisi tulla myös täysin ilman mitään valmisteluja. Uskon että vapaita hotellipaikkoja löytyy mistä vaan. Nettisurffailun ja kokemuksen perusteella suosittelen joko Mersing hotellia, jossa itse yövyimme, tai Timotel -nimistä isompaa hotellia, joka tuntui olevan suosittu. Hotellistamme oli kuljetus satamaan. Matkaa ei ollut kuin vajaan kilometrin verran, mutta keskipäivän helteen lähestyessä senkin kuljetuksen otti ilolla vastaan. Se kuului tähän noin 25 euron hintaiseen hotelliyöhömme.

Täällä Mersingissä linja-autoaseman lähellä sekä satamassa löytyy myyjiä / matkanvälittäjiä laivalipuille, saarimajoitusta ja kuljetusta saaren laiturilta hotellille. Ei siis tarvitse olla mitään järjestettynä ennen matkaa. Onko jokaisessa hotellissa tai majapaikassa sitten tilaa? Uskoisin, sillä matkustajia ei näytä olevan ole suuria määriä. Toki on viisasta surffailla netissä jo ennen matkaa ja katsoa mieleisiään paikkoja. Me olimme varanneet hotelleja etukäteen Agodan ja Hotels.com’in välityksellä. Enää viimeiset kolme yötä on varaamatta.  No, näillä ikävuosilla (viidenkympin molemmin puolin) ei enää etsi reppureissaajien halvinta mahdollista hippityylistä majoitusta, vaan arvostaa ja maksaa mielellään pienistä mukavuuksista.

Mersing hotellissa seinät olivat kuin paperia, mutta meitä herätti yöllä ainoastaan aamuiset roska-astioiden tyhjentäjät. Silloin tuntui kuin olisi nukkunut teltassa ja auto olisi jyristellyt korvan juuressa – kuten se itse asiassa jyristelikin. Huoneemme on kuvasta katsottuna kulmassa toisessa (katutaso –  1 – 2  – 3 ) kerroksessa.

Mersing on melko siisti ja hyvin hoidettu kaupunki, mutta silti siinä on jotain likaisuutta ja rähjäisyyttä. Minusta se on ajan hampaan kulutusta ja korjaus- ja uusimistoimenpiteiden laiminlyöntiä, mutta on siinä ehkä muutakin. Jalkakäytäviä reunustaa syvät avoviemärit, jossa virtaa ainakin sade- ja pesuvesiä, kenties muutakin. Liikkeiden edustat lakaistaan ja kaduilla ei ole roskia. Jalkakäytävällä on jopa hankala kulkea, kun joka paikka on täynnä kannellisia roska-astioita, jotka kenties joka yö tyhjennetään. Missään ei näy torakoita eikä rottia.

Silmiin- ja korviinpistävää on lintujen (ilmeisesti kottaraisten?) suuret parvet, jotka pitävät omanlaistaan ääntä ja kiertelevät, kaartelevat ilmassa tai istuvat tirskuttaen (ja paskoen) suurissa yhdyskunnissa.

Su 21.4.2019 ilta

Lauttalippu jonnekin – yksinkertainen juttu? Tavallaan joo, mutta saa siitä myös monimutkaisen. Tässä malesialainen tarina saarelle matkustamisesta. Luin jostain blogista, että helpoin tapa saada lippu on laittaa WhatsApp sovelluksella viesti numeroon +60 16 379 6385 (Holidaygogogo) ja varata lippu siten. No ehkä se yleensä onkin helppoa, mutta jostain syystä tässä muslimivaltaisessa maassa kyseinen firma ei aikonut olla auki pääsiäisenä, ja kehotti soittamaan suoraan lauttayhtiöön. En yhtään pidä soittamisesta, koska joskus on käynyt niin, etten saa selvää toisen osapuolen englannin kielestä, ja siinä sitä ollaan hiki otsalla. Tällä kertaa pyysin Le Meridien hotellin conciergea varaamaan minulle liput - siitä piste oveluudesta. Ja hän varasi liput.

Tultuamme Mersingiin etsimme lipputiskiä, josta lunastaa liput. Välttelimme taas yhtä matkamyyjää, joka yritti vakuuttaa olevansa Mersing Jetty counter. Pidin pintani: sanoin etten osta lippua sinulta, jos et näytä minulle nimilistaa, josta löydän oman nimeni (olemme matkoillamme jo jotain oppineet). No sellainen tiski, jossa nimemme olivat, löytyi vihdoin ja saimme liput (35 MYR/hlö). Siitä huolimatta piti tulla satamaan tuntia aiemmin lautan lähtöä lippujen kanssa. Siis palasimme satamaan klo 10. Sen jälkeen menimme uudelleen samalle lipputiskille, josta lipusta repäistiin pala. Sen jälkeen menimme eri luukulle rekisteröintiin, jossa lippuun lyötiin leima ja nimemme kirjattiin matkustajaluetteloon. Sen jälkeen menimme eri luukulle, jossa maksoimme 30 MYR luonnonpuistomaksua (Malaysian Marine Park) / henkilö. Toivottavasti raha menee meriluonnon suojelemiseen tavalla tai toisella. On aivan oikein, että käyttäjät myös maksavat siitä. 

Sen jälkeen menimme itse satamalaiturille, jossa uudelta luukulta sai lippuja näyttämällä bording passin, toiset sai punaisen ja me sinisen. Värikoodin perusteella meidät ohjattiin eri laivoihin. Laivan piti lähteä klo 11, mutta se lähti joskus 12.15-12.30 välillä. Istuimme helteisellä laiturilla tuulettimien alla katoksessa – kirjaa lukien ja puhelimen pasiansseja pelaten. Vaiheita ennen laivaan lähtöä oli siis:

-       Lipun varaus

-       Lipun osto

-       Lipun kulman repäiseminen

-       Rekisteröityminen

-       Luonnonpuistomaksun maksaminen

-       Boarding passin saaminen

-       Laivaan pääsy

Jos eilen olin sitä mieltä, että Mersingiin oli pitkä matka, niin kyllä tämä Tiomanin saarelle ja majapaikalle oli luonnollisesti vielä pidempi matka. Olimme Tiomanin Tekek -kylän satamassa klo 14 jälkeen ja majapaikassa vähän ennen kolmea. Majapaikkamme sijaitsi Juara beachillä saaren itäpuolella ja laivat eivät menneet sinne. Sinne pääsi ainoastaan nelivetomaasturilla betonoitua tietä pitkin, sen verran jyrkkää ylämäkeä oli puolet matkasta. Kyseessä on muuten saaren ainoa kylästä toiseen johtava tie! Olin tilannut meille hotellilta noudon. Meidän nimeämme ei kuljettajien kylteissä näkynyt, mutta hotellimme oli sen sijaan tilannut kyydin toisella nimellä (ilmeisesti erehdyksessä). Koska sen nimistä pariskuntaa ei tullut, pääsimme siis kyytiin. Majapaikkaan saavuimme noin 30 tuntia se jälkeen, kun tänne varsinaisesti lähdimme, eilen aamulla Kuala Lumpurista. 

Täällä on lapsiperheitä (miksi ihmeessä ne eivät mene helpommin ja nopeammin tavoitettaville saarille, esimerkiksi Thaimaahan?), sukeltajia, reppureissaajia ja muita matkalaisia. Kaikkia ikäluokkia (paitsi ei ehkä juuri ikääntyneempiä eläkeläisiä), kaikkia kansalaisuuksia. Suomea emme ole vielä kuulleet.  Hotellimme noin 120 cm pituisesta lomakirjahyllystä löytyi kyllä kaksi suomenkielistä kirjaa ja sen lisäksi ainakin englantia, ranskaa, ruotsia ja ehkä hollantia.

Ranta on kaunista valkoista hiekkaa, hyvin hitaasti syvenevä hiekkapohjainen niin pitkälle kuin pystyy näkemään. Vesi on turkoosia, kirkasta ja saaren jylhää korkeutta ja vihreyttä on kiva katsoa vedessä kelluessa. 

It's a long long way to Mersing...

Viiden tähden aamiaisen jälkeen pakkasimme kamppeemme ja lähdimme KL sentralista TBS (Terminal Bersebadu Selatan) bussitermminaaliin, tällä kertaa taksilla. Matka ei ollut pitkä (hotellilta 40 MYR) ja olimme hyvissä ajoin ennen kymmentä lippuluukulla ostamassa Transnasional linjalle lippuja klo 11.30 lähtevään bussiin Mersingiin. Kaikki luisti hyvin siihen asti - kunnes kuulimme ettei moista bussia ole lähdössä, seuraava sen linjan bussi lähtisi klo 17. :-( Netissä edelleen näkyi klo 11.30 ja 12.30 lähtevät bussit, mutta olivat siis jotain haamuja. Päätimme lähteä Sanwa Expressin kyydillä klo 11.30, kun ei muutakaan vaihtoehtoa näkynyt.

Malesian bussilinjoista on sanottu yhtä ja toista, useimmiten vähemmän hyvää. Osasimme siis varautua että jotain voi tulla eteen eikä kaikki suju kuin tanssi. Eipä onneksi ollut kiire, olimme ottaneet Mersingistä hotellin yöksi ja suunnitelleet lähtevämme Tiomanin saarelle vasta seuraavana päivänä. Tämä osoittautui viisaaksi päätöksesi, köröttelimme nimittäin reilua 350 kilometriä kaikkiaan 7,5 tuntia! Väliin oli vessataukoja huoltoasemilla ja porukkaa odoteltiin takaisin - naistenvessoja oli yleensä kaksi ja vähintään puolet bussimatkustajista oli naisia. Oli jotakin liikenneruuhkaa, tietöitä ja mitä lie. Väliin huimat rankkasateet piiskasivat bussin ikkunoita, välillä moottori putputti tikahtuakseen kovassa ylämäessä. Kotoa tuodut Suffelit virkistivät iltapäivällä kun nälkä meinasi yllättää.

Kuvassa urhoollinen kulkuneuvomme loputtoman pitkällä matkalla.

Onneksi olimme ajatelleet, että vietetään tämä päivä näin, maisemia ja ohi vilistäviä kyliä katselleen, kirjaa lukien ja puhelimen pasianssia pelaten. Siinähän se päivä tosiaan meni, olimme Mersingissä perillä klo 19.00 aikaan auringon laskiessa. Suunnistimme epämääräisen kädenhuiskutuksen perusteella tälle pikkukaupungin hotellille. Mersing hotel on vaatimaton, mutta huoneemme on suuri ja siisti. Tässä de-lux-roomissa meitä odotti vessan vesisäiliön vuotava putki (puhtaan veden vuoto onneksi), mutta se oli korjattu tuomalla kylpyhuoneeseen muoviset varvastossut. Kätevää! Pysyy jalat kuivana. Suihkusta tuli ihan riittävästi vettä ja on ihana mennä puhtaana lakanoiden väliin.

Mitä Mersing näyttää olevan? Odotuspaikka saarille pääsyä varten, ohikulkijoita pysähtymässä. Muutamia eurooppalaisia pariskuntia tai kaveriporukoita rinkkoineen. Paikalliset ihmiset ovat (naisten perusteella sanottuna) pitkälti muslimeja, muutamia kiinalaisia huivittomia meidän lisäksemme. Kävimme kaupungin kaikki kemikaliot, pikkukaupat ja apteekit läpi, noin tunnin haeskelun jälkeen löysimme jonkinlaista hyönteiskarkotetta, jonka toivomme tepsivän hietakärpäsiin ja ehkäisevän niiden puremista. (Hietakärpäsistä voi lukea esim: http://www.tiomanferry.com/tioman_sandflies.html#axzz5ldxKTBof tai googleta "sandfly and Tioman").

Söimme sitruunakanaa ja vihanneksia kiinalaisessa Ee Lo ravintolassa saman kadun varrella kuin hotellimme, korttein verran tästä satamaan päin. Mieto, hyvä ruoka. Vatsa näytti tottuneen siihen että päivässä saa vain kaksi ruokaa: aamiaisen ja illallisen. Hyvää yötä - huomenna Tiomanille!

Kävelyä helteisessä Kuala Lumpurissa

Kuka ei muista missä se Malesia oikein tarkemmin ottaen sijaitsee, niin tuossa yllä maailmankartalla tämänhtkinen sijaintimme. (Vähän tarkempi kartta tämän postauksen alalaidassa). 

Kuten mainitsin, hotellimme Le Meridien sijaitsee KL sentralissa (Kuala Lumpuristaa puhutaan täällä lyhenteellä KL) ja siten logistisesti metron, junien ja monorailin risteymäkohdassa. Lähdimme kuitenkin mielettömän runsaan ja monipuolisen aamiaisen jälkeen kävellen liikenteeseen. (Ainoastaan Japanese omelette on jotain, mitä jatkossa vältän. En ikinä uskonut, että sikalan hajua voi maistaa - kyseinen munakas nimittäin maistui tismalleen siltä miltä sikala haisee. Se siitä.) Kysyimme ennen lähtöä hotellin concierge Keviniltä neuvoja tuleviin bussimatkoihin ja pyysimme häntä varaamaan meille lauttaliput Tiomanille. Sen jälkeen suuntasimme Maybankiin maksamaan puolet tulevasta luonnonpuiston reissusta - se tuntui järjestyvän helpommin näin kuin Suomen nettipankista, josta valuuttasiirto Malesian ringgiteillä ei onnistunut.

Kävelimme ensin Muzeum Nationaleen, mutta emme kuitenkaan menneet sisälle. Siitä pääsimme mukavasti lake-gardeniin, jossa oli todella rauhallista, hyvin vähän kulkijoita, pieni "järvi" suihkulähteineen, puita, puistoa ja kävelyteitä. Alueella on ihania lintu-, perhos-, ja orkideapuutarhoja, mutta koska näimme ne viime reissulla, niin tällä kertaa menimme vain ohi. Sieltä suuntasimme kohti chinatownia ja nappasimme samalla reissun ensimmäisen geokätkön.

Toinen kätkö löytyi vanhan temppeli luota. Geokätkösivusto kertoo usein lisätietoja paikasta, jonka vuoksi kätkö on juuri sinne laitettu. Esimerkiksi temppelistä kätkösivulla kerrotaan näin:

"Chan See Shu Yuen Temple is one of the largest and oldest surviving Buddhist temples in Malaysia. Located at the southern end of Jalan Petaling, it is characterized by a typical open courtyard and symmetrical pavilions, and decorated with colourful paintings, woodcarvings and ceramic fixtures. Built between 1897 and 1906, it is quite an elaborate temple: from outside you can see the intricately carved kwang-tung roof, gables and specially-crafted terracotta friezes with monumental Chinese history and mythological scenes. The interior of the main temple has pillars with scenes of gold-painted warriors battling lions, dragons and other mythical creatures." (Lähde: https://www.geocaching.com/geocache/GC7N30W_chan-see-shu-yuen-and-kuan-yin-temple)

Olimme sen verran hikisinä ja väsyneinä kävelemisestä, että päätimme mennä Bukit Pintangiin ("keskusta") monoraililla MRL, lippu 2,20 MYR. Linjoissa oli ilmeisesti jotain vikaa, koska odotimme junaa melkein puoli tuntia ja sen tullessa jouduimme ahtautumaan sisään (aasialaiseen tyyliin eli täyttä oli).

Kävimme vanhassa kauppabasaarissa kiertämässä (eräs pieni tyttö saa mekon tuliaisiksi) ja etsimme sieltä täältä tuttuja paikkoja, mm. "jalkahieronta-katua". Pistäydyimme apteekissa ostamassa aurinkorasvaa ja saimme neuvon mistä katu löytyy ja sieltähän se löytyi. Kuin ihmeen kautta löysimme vielä saman hierontapaikankin kuin 6 vuotta sitten, eli "Best friend foot massage" osoitteesta Changat, Bukit Pintang. Otimme puolen tunnin jalkahieronnan ja vartin hartiahieronnan (50 MYR). Aivan mahtavaa pitkän kävelypäivän jälkeen.

Kävimme syömässä Jalan Alor'illa paikassa "Dino's thai food restoran". Valitsimme thai paikoista sen, missä oli eninten väkeä syömässä. Hyvä valinta! Otimme chicken garlic, chicken cashew nuts ja baby-Kailan osterikastikkeessa. Todella maukasta ja hyvää, nam.

Takaisin hotellille tulimme metrolla (MRT, yksi yhdensuuntainen lippu 1,65 MYR). Raha-asioista ja vaihtokursseista sen verran, että 1 € = 4,6 MYR, noin suunnilleen.

Huomenna lähdemme kohti Mersingiä, jossa olemme yhden yön ennen saarimatkaa. Matka kestänee noin 5-6 tuntia ja tarkoitus on ottaa kumijalaksi Transnasional bussiyhtiö, joka on kuulemma mukaan (ja myös Kevinin mukaan) Malesian paras ja varmin bussiyhtiö. Saarella saattaa olla sen verran huono nettiyhteys, että valokuvia ei saa ladattua. Jos näin on, lataan tekstejä ja jätän kuvat kaupungista ladattavaksi. Hyvää yötä.

Saapuminen Kuala Lumpuriin

18.4.2019

Kaikkiaan kotiovelta hotellille matkasimme tänne vuorokauden verran. Tällä kertaa siis kahdella vaihdolla, kuten suunnitelmissa mainitsin. Ensimmäinen vaihto Köpiksessä (noin tunnin vaihtoaika) ja toinen Dohassa, sielläkin reilun tunnin vaihtoaika. Kaikki sujui jouhevasti ja hyvin. Vaikka matka-aika venyikin vaihtojen vuoksi päälle 17 tunnin, oli tämä mielestäni aika kiva systeemi. Ensinnäkin pitkän matkan katkaisi mukavasti lentokentällä portilta toiselle kipittäminen ja matkalla lähtöportille sai käytyä kunnon veskissä. Miinuksena ehkä kolme nousua ja kolme laskua (korvat hieman tuppasivat ärtymään), mutta eipä juuri muuta. Harvoin on tullut nukuttua pitkällä suoralla lennolla muutenkaan pitkiä yhtenäisiä unia, joten enemmän vähemmän se aika menee ruutua tuijotellessa tai kirjaa lukiessa. Tällä matkalla tuli katsottua 6 tunnin mittaista sarjaa (Loistava ystäväni, perustuen Elina Ferranten kirjaan), tehtyä puolitoista tuntia töitä ja luettua kirjaa reilut 300 sivua.

Kuala Lumpur oli iltapäivällä pilvinen ja taivas repesi tunnin mittaiseen kaatosateeseen matkalla kentältä keskustaan. Keskustaan (KL sentral) saavuimme KLIA express junalla. Lippu automaatista oli 49 MYR eli karkeasti noin kympin. Pääsimme suoraan sisäkautta asemalta Le Meridien nimiseen hotelliimme. Tässä vieressä on myös Hilton, joten jos jaksaa maksaa satasen yöstä, niin tämän paremmalla sijainnilla ei KL:stä hotellia saa. Lähellä on myös budjettihotelleja, joten jos sijaintina on KL sentralin läheisyys, niin tästä on helppo jatkaa minne vain.

Kävimme illalla hotellin lähellä Little Indiassa eli "Brick Fieldsissä" työkaverimme suosittelemassa paikassa syömässä, nimeltään Intian spices village. Siellä saimme nimensä mukaisesti erittäin hyvää, mausteista ja autenttista intialaista ruokaa, ei ollut tietoakaan suomalaisten lounaspaikkojen ajoittaisesta "bulkkimausta". Tuonne voi mennä toisenkin kerran. Erityisesti ihan perus Chicken tikka masala oli todella hyvää.

Eipä tässä ensimmäisenä iltana oikein muuta jaksa, tulimme yksien oluiden kautta hotellille ja nyt peti kutsuu. Ihan kivat näkymät 25. kerroksesta.

14.4.2019 Valmisteluista ja suunnitelmista

Ostimme noin kuukausi sitten lennot, Qatar Airwaysilta (https://www.qatarairways.com/en-fi/homepage.html). Menemme ensimmäistä kertaa kahdella vaihdolla, ensimmäinen vaihto Euroopassa, sitten Dohassa ja sieltä määränpäähän Kuala Lumpuriin. Miksi tämä lentoyhtiö? Olemme kuulleet hyvää: 32 kg maksutta matkatavaraa, ilmaiset tarjoilut lennoilla, enemmän jalkatilaa ja odotukseen oma lounge. Varaus meni sutjakkaasti ja nyt vain odottelemme ensimmäistä lentoa. Kaikkiaan matka Kuala Lumpuriin kestää noin 17 tuntia. Melko pitkä - mutta toisaalta ei ole pitkää yhtenäistä istumista. Toivottavasti vähän ehtii torkahtaa. Lähdemme täältä iltapäivällä ja saavumme Kuala Lumpurin iltapäivään seuraavana päivänä.

Halusimme olla sekä kaupunkilomalla, patikoimassa luonnonpuistossa että rannalla. Tällä kertaa matka menee siten, että kaupungeissa yövymme 6 yötä (3 eri kohdetta), rannalla 6 yötä ja luonnonpuistossa 2 yötä. Aikaa lähtöön on 3 päivää ja eilen illalla sain varattua rantakohteen yöpymisen, luonnonpuisto on varattu ja vielä puuttuu 5/6 kaupunki-öistä. Toisaalta se onkin helpoin nakki, koska ne eivät ole loppuun myyty kuten joku pienen rannan- tai luonnonpuiston maja saattaa olla.

Menin eilen erääseen retkeilyliikkeeseen, josta ostin pitkähihaisen paidan ja housut, molemmissa sekä aurinkosuojakerroin 50 että hyönteiskarkote. Karkotteen pitäisi olla pysyvä, jo lankaan saatettu, saa nähdä miten käy. Lisäksi yritin ostaa iilimato-sukkia, mutta niistä myyjä ei ollut kuullutkaan. Luonnonpuistossa on lukemani mukaan niin paljon maalla eläviä iilimatoja, että erityiset sukat ovat välttämättömyys. Muistan piskuiset iilimadot Borneosta, ne kävelivät kuin mittarimadot ja ilmeisesti haistoivat heti meidän verivarastot, koska niitä oli jaloissa kiinni kaiken aikaa. Irti vetäminen oli hankalaa, ne olivat imeytyneet veriaterialle tiukasti. Jälkeensä jäi vuotava ihonkohta kun viimein iiliäisen sai irti. Eivät kuulemma levitä mitään tauteja, mutta ovat epämiellyttäviä eikä ole kiva saada vertavuotavia kohtia ihoon hiostavassa sademetsässä. Onneksi sukkia saa ostaa luonnonpuistosta, joten sieltä sitten.

Viime reissulta ostetut "rubber-shoes" pääsevät taas tositoimiin. Ihanien täyskumisten kenkien pohjissa on kuin jalkapallokenkien nappulat, joten pito iljanteisessa savisessa metsässä on mahtava. Eipä sinne nahka- tai kangaskenkiä haluaisi laittaakaan likoamaan. Odotan kovin patikointiretkeä, vaikka emme ehdikään ilmeisesti pidempää patikoida kuin yhtenä päivänä.

Tulipa mieleeni, että jos jotain kiinnostaa Borneon Malesian puoli, niin täältä blogistani löytyy sieltä tarinaa:

http://borneoon.blogspot.com/2011/04/matkan-suunnittelua.html

2019 matkan suunnittelua

13.4.2019 
Neljä päivää lähtöön! Matkavalmistelut ovat vielä aivan kesken, yksi hotelliyö vasta varattuna. Parasta siis keskittyä oleelliseen. Selailen kirjaa "Speak Bahasa Malaysia - Fast and Easy". Ostin sen viime Malesian reissulla 7 vuotta sitten. Kirja on hyvin pieni ja ohut, ajattelin sen sisältävän helposti omaksuttavia lauseita. Haluan oppia numerot, erottaa ravintolassa kanan kalasta ja niin edelleen. Toiveeni matkakohteissa on, että ymmärtäisi jotain, vaikka ei osaisikaan puhua.

Esimerkki kohdasta Daily conversation: Berapalamakah dia akan berada di hospital? (How long will he has to stay in hospital?) Osaan siis kysyä arkipäiväisesti sairaalassa oloaikaa, mutta missään ei esimerkiksi opeteta numeroita, ellei hän sattumalta joudu olemaan siellä 28 päivää, jonka opin kohdasta Introducing: Saya berumur dua puluh lapan tahun (I am twenty eight years old).

Helppoja lausahduksia oppii myös kohdasta Why? Kuten esimerkiksi Mengapa awak berpeluh? (Why are you sweating?) Sangen hyödyllinen lause tropiikissa! Tai: Mengapa adik awak tertawa? (Why is your brother laughing?) Kun saan sopivassa tilanteessa kysyttyä hohottavan henkilön veljeltä syytä nauruun, en tietenkään ymmärrä vastauksesta mitään. Voin myös haastella elämän suurista kysymyksistä, kuten: Bagaimanakah awak boleh jadi kaya? (How do you get rich?) Jolloin alkaa vielä enemmän ottaa päähän ettei ymmärrä vastausta. Se kysymyksistä. 

Mitä tehdä, jos matkalla hukkaa mykadin? Mikä lienee, mutta jos se hukkuu, niin näin helposti voi asian ilmaista: Sya hendak buat laporan kehilangan mykad. (I want to make report on losing mykad).

When parting kappaleessa oppii tärkeitä lähtemiseen liittyviä lauseita. Kirjasessa kerrotaan muun muassa seuraavanlainen keskustelu:
Selamat tinggal - Good bye (näkemiin)
- Why so early? (Miksi näin aikaisin?)
- I have to go to my brother's house. (Minun pitää mennä veljeni talolle)
- Is your brother not working? (Eikö veljesi työskentele?)
- No, He takes leave. (Ei, hän ottaa vapaata.)
- Why he takes leave? (Miksi hän ottaa vapaata?)
- His son is sick. (Hänen poikansa on sairas.)
- If that is the case, good bye. (Jos näin on asia, niin näkemiin)

Saatan ottaa kirjasen mukaan matkaan ja toivoa, että ei tule niin hankalaa tilannetta, missä sitä pitäisi käyttää. Mutta on se hyvä olla mukana, jos mykadi katoaa.